Kremlin ote pitää toistaiseksi eriarvoistumisesta huolimatta - Mielipide | HS.fi

Kremlin ote pitää toistaiseksi eriarvoistumisesta huolimatta

Koronavirus kurjistaa Venäjää, mutta Moskovan ja alueiden väliseen vallanjakoon ei ole odotettavissa pikaisia muutoksia.

4.12.2020 2:00 | Päivitetty 4.12.2020 6:21

Koronavirus­kriisin kiihtyessä Venäjällä maan poliittinen johto on työntänyt vastuuta tilanteen hallinnasta alue­johtajille. Heidän pitäisi nyt selviytyä kamppailusta riittämättömien resurssien ja nopeasti etenevän epidemian kanssa. Keskus­hallinto haluaa ulkoistaa vastuun, jotta tyytymättömyys kohdistuisi ensi­sijaisesti alue­tason poliitikkoihin.

Epidemia on kiihdyttänyt Venäjän alueellista eriytymistä. Siinä missä keväällä tautitilanne oli vaikein suurissa kaupungeissa ja erityisesti Moskovassa, syksyllä tartunnat ovat levinneet nopeasti myös muilla alueilla. Viimeistään nyt on tullut selväksi, että monissa federaation osissa terveydenhuollon resurssit eivät riitä.

Tähän asti rajoitukset ovat olleet melko vähäisiä. Marraskuun lopulla Itä-Siperian Burjatiasta tuli ensimmäinen Venäjän alue, jossa ravintolat, kaupat ja muut julkiset tilat määrättiin suljettaviksi. Tiukan karanteenin toivotaan auttavan, kun sairaalat ovat pahasti ylikuormitettuja.

Moskova ympäristöineen on Venäjän alueista rikkain, ja Moskovan terveydenhuollon kapasiteetti on myös väestömäärään nähden suurin. Pääkaupungin kehittämiseen on erityisesti panostettu viime vuosina, ja se hiertää keskuksen ja alueiden välejä.

Moskovassa päätetään paitsi politiikan suurista linjoista myös siitä, miten raha virtaa keskuksesta alueisiin. Monet Venäjän köyhimmistä alueista ovat täysin riippuvaisia keskushallinnon taloudellisesta tuesta, ja koronaviruksen aiheuttama kriisi voi osoittautua niille kohtalokkaaksi.

Venäjän köyhimmiksi luokitellut alueet ovat Tuva, Altai, Kalmukia ja ­Ingušia. Niissä on väkilukuun nähden enemmän koronavirustartuntoja kuin Venäjällä keskimäärin. Etelä-Venäjällä sijaitsevan Ingušian tasavallan taloustilanne on niin heikko, että mediassa on väläytelty jopa konkurssin uhkaa.

Venäjän federatiivinen rakenne periytyy Neuvostoliiton ajoilta. Boris Jeltsinin presidenttikaudella alueiden asema oli vahva heikkoon keskushallintoon nähden, mutta Vladimir Putinin noustua valtaan suuntaa muutettiin. Poliittinen valta on 2000-luvulla kerätty takaisin keskushallinnolle.

Vuonna 2012 palautettiin aluejohtajien vaalit, mutta ne voi käytännössä voittaa vain keskushallinnon tukema ehdokas. Sitä paitsi aluejohtajien valta on nykyisin varsin rajallista.

Aluejohtajilta on edellytetty ennen kaikkea uskollisuutta Kremliä kohtaan – ja uskollisuuden painoarvo on ollut keskushallinnon tuen saamisen kannalta suurempi kuin talousosaaminen tai kyky johtaa hallintoa koronavirus­epidemian kaltaisessa kriisissä.

Kuvernöörin paikka on tuulinen, sillä keskushallinto voi vaihtaa tehottomat tai epälojaalit johtajat uusiin. Kremlin alueille lähettämiä myötä­sukaisia johtajia on kuvattu ”laskuvarjokuvernööreiksi”, jotka eivät välttämättä tunne seutua entuudestaan mutta noudattavat Kremlin linjaa. Tällainen käytäntö on suututtanut paikallisia asukkaita: Habarovskin laajat mielenilmaukset alkoivat, kun alueen omapäisesti toiminut kuvernööri pidätettiin ja korvattiin presidentinhallinnon valitsemalla johtajalla.

Koronavirusepidemia kiihdyttää kehitystä, jossa Venäjän suurten kaupunkien todellisuus loitontuu entisestään maaseudun ja kaukaisempien osien todellisuudesta.

Alueellinen eriytyminen ei silti välttämättä tarkoita keskusjohtoisen järjestelmän murentumista. Alueiden ja keskuksen välisissä suhteissa muodollinen ja epämuodollinen valta sekoittuvat. Aluejohtajat haluavat miellyttää Moskovaa myös siksi, että vakaa ­keskushallinto palvelee heidän omaa ­etuaan. Alueiden korkeimmat poliittisen vallan käyttäjät pyrkivät siis olemaan heikentämättä hierarkiaa, jossa keskus on alueiden yläpuolella.

Putinin luoma valtarakennelma tuskin kaatuu, vaikka se näyttäisikin nyt horjuvan. Aluejohtajien valintatapa ja intressien sekoittuminen pitävät järjestelmää pystyssä.

Tavallisten ihmisten ahdinkoa eri puolilla Venäjää nykyjärjestelmä ei kuitenkaan ratkaise. Siksi venäläisten tyytymättömyys voi pitkällä aikavälillä hakea uusia muotoja.

Veera Laine

Kirjoittaja on tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide