Inkeriläisiä ei ole unohdettu Kansallisarkiston tutkimushankkeessa - Mielipide | HS.fi

Inkeriläisiä ei ole unohdettu Kansallisarkiston tutkimushankkeessa

Käynnistyneessä tutkimushankkeessa toteutetaan kaksi kokonaiskuvan kannalta tärkeää erillistutkimusta inkeriläisten vaiheista.

6.12.2020 2:00

Inkeriläisjärjestöjen edustajat esittivät (HS Mielipide 4.12.) huolensa siitä, ettei inkeriläisiä ole huomioitu Kansallisarkistossa käynnistyneessä, valtioneuvoston kanslian rahoittamassa tutkimushankkeessa.

Käynnistynyt hanke kohdistuu niihin Suomen suuriruhtinaskunnan ja Suomen tasavallan kansalaisiin, jotka asuivat Venäjällä ennen vuoden 1917 bolševikkivallankumousta ja Neuvostoliitossa sen jälkeen.

Pietariin ja muualle Venäjälle oli ennen vuotta 1917 asettunut kymmeniätuhansia suomalaisia. Osa heistä jäi sinne vallankumouksen jälkeen. Useimmat palasivat. Karkean arvion mukaan Venäjällä oli 1900-luvun alussa noin 40 000–50 000 Suomen kansalaista. Inkeriläisten määräksi on arvioitu 160 000 henkeä.

Suomen kansalaisia koskevat tiedot perustuvat tärkeältä osin Suomessa oleviin henkilörekistereihin. Ennen vuotta 1917 Venäjälle asettuneiden kohdalla tärkeimmät tietolähteet ovat Kansallisarkistossa oleva Suomen Passiviraston arkisto ja Venäjän luterilaisten seurakuntien arkistot. Suomalaiset rekisterit sisältävät tiedot myös vallankumouksen jälkeen Neuvostoliittoon siirtyneistä henkilöistä.

Tutkimushankkeessa laaditaan interaktiivinen tietokanta, jota täydennetään Venäjän arkistoista ja omaisilta saatavilla tiedoilla. Työssä noudatetaan tarkasti tietosuojalainsäädäntöä.

Inkeriläisten tietojen kerääminen viidessä vuodessa on mahdotonta. Heitä koskevat tiedot ovat vain pieneltä osin Suomessa. Venäjällä ja Neuvostoliitossa ei ollut kattavaa valtakunnallista väestörekisteriä. Inkeriläisten tiedot pitäisi etsiä eri puolilla Venäjää ja entistä Neuvostoliittoa olevista arkistoista ja satoja miljoonia henkilötietoja sisältävistä viranomaislähteistä. Ongelmatonta ei olisi sekään, jos Kansallisarkiston tietokantaan sisällytettäisiin tiedot henkilöistä, jotka ovat olleet vain Venäjän tai Neuvostoliiton kansalaisia.

Kansallisarkistossa säilytettävään Inkerin arkistoon on koottu tietoja inkeriläisistä jo vuoden 1917 vallankumousta edeltävältä ajalta. Kansallisarkiston aikaisemmassa hankkeessa julkaistiin Toivo Flinkin tutkimus Kotiin karkotettavaksi. Inkeriläisen siirtoväen palautukset Suomesta Neuvostoliittoon 1944–1955 (2010). Kansallisarkisto on myös tukenut inkeriläisiä koskevien lähteiden kokoamista Inkerin arkistoon.

Käynnistyneessä tutkimushankkeessa toteutetaan kaksi kokonaiskuvan kannalta tärkeää erillistutkimusta inkeriläisten vaiheista.

Venäläinen Memorial-järjestö on julkaissut verkossa tiedot noin 15 000:sta kansallisuudeltaan suomalaisesta henkilöstä, jotka saivat surmansa Stalinin vainoissa. Merkittävä osa heistä oli inkeriläisiä. On luonnollista, että Neuvostoliiton kansalaisia koskevat tiedot kootaan ja julkaistaan Venäjällä. Siellä on paremmat mahdollisuudet tähän työhön kuin Suomessa.

Arkistoyhteistyö Venäjän kanssa tukee Kansallisarkiston tutkimushanketta. Siitä oli esimerkkinä Helsingin Sanomissa 29. marraskuuta julkaistu laaja juttu aiemmin suljetussa Venäjän valtion sosiaalisen ja poliittisen historian arkistossa (RGASPI) olevista punasuomalaisten asiakirjoista.

Päivi Happonen

tutkimusjohtaja, dosentti

Aleksi Mainio

hankepäällikkö, filosofian tohtori

Kansallisarkisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide