Jyrkät käännökset niukalla tietopohjalla ovat ongelmallista pikapolitiikkaa - Mielipide | HS.fi

Jyrkät käännökset niukalla tietopohjalla ovat ongelmallista pikapolitiikkaa

Kysymystä oppivelvollisuuden uudistamisesta tulee ajatella kokonaisuutena, jossa ratkaisevaa ei ole vain ikärajan nosto.

27.12.2020 2:00

Pitkin syksyä käyty keskustelu oppivelvollisuuden laajennuksesta on herättänyt kysymyksen, kuinka kiireellä poliittisia uudistuksia tehdään.

Pikapolitiikasta (fast policy) on tullut koulutustutkijoiden Jamie Peckin ja Nik Theodoren mukaan maailmanlaajuinen mantra. Kiire on kova, kun koko maailman luullaan toimivan sosiaalisen median nopeudella. Siksi tutkimuspohja jää yksipuoliseksi.

Suomalaisesta koulutuksen pikapolitiikasta on hiljattain ilmestynyt suomalais-australialaisen tutkimusryhmän katsaus lehdessä Policy Futures of Education. Kritiikkimme pikapolitiikkaa kohtaan ei liity mihinkään tiettyyn poliittiseen näkemykseen. Se on kritiikkiä nopeatempoista, puoluepoliittisesti motivoitunutta muutosvimmaa kohtaan, jolloin muutokset on runnottava läpi vaalikaudessa. Sen vastakohta on harkitseva, tutkimukseen ja koeteltuun tietoon perustuva politiikka.

Joissakin tilanteissa toki on reagoitava nopeasti. Esimerkiksi koronaviruspandemian iskettyä ei ole ollut aikaa jäädä odottamaan tutkimustuloksia tai fundeeraamaan eri skenaarioita liian pitkään. On pitänyt toimia nopeasti, vaikka tietopohjassa on ollut vakavia puutteita.

Kun Suomen tilannetta verrataan moniin muihin maihin, on helppo nähdä, että oikeita ratkaisuja on tehty.

Pikapolitiikan ongelma ei siis ole, jos toimitaan nopeasti, vaan jos tehdään liian jyrkkiä käännöksiä liian heikolla tietopohjalla. Ongelma syvenee, jos valitaan argumentit poliittisten näkemysten perusteella eikä perusteluja kuunnellen.

Vielä syvemmälle mennään, jos aletaan laskelmoida seuraavien vaalien ääniä.

Koulutuspolitiikkaa – ja yleensäkin politiikkaa – voi verrata lentokoneen ohjaamiseen. Jotta koneella päästään kohteeseen, tarvitaan hienovaraista toimintaa. Populistilla on tapana ratkaista monimutkaiset asiat yksinkertaisesti: tiukka käännös, kaasu pohjaan ja nokka ylös. Mutta kaasu pohjassa polttoaine ei riitä perille, ja ohjaussauvan tempaiseminen voi johtaa sakkaukseen ja maahansyöksyyn.

Onnistuneen politiikan ehto on kyky ajatella montaa asiaa samaan aikaan. Siksi myös kysymystä oppivelvollisuuden uudistamisesta tulee ajatella kokonaisuutena, jossa ratkaisevaa ei ole vain ikärajan nosto. Tarvitaan samaan aikaan monia ohjausliikkeitä, kuten opintojen ohjausta, resursseja varhaiskasvatukseen sekä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen.

Rajalliset voimavarat on ohjattava taitavasti oikeisiin paikkoihin – erityisesti niiden tukeen, joilla on heikoimmat pärjäämisen edellytykset. Siitä on eniten hyötyä kaikille.

Hannu L. T. Heikkinen

professori, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide