Populismi on varoituskello, joka kielii tarpeesta asettaa politiikalle uusia vaatimuksia - Mielipide | HS.fi

Populismi on varoituskello, joka kielii tarpeesta asettaa politiikalle uusia vaatimuksia

Liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota tulee puolustaa populistien hyökkäyksiltä.

22.12.2020 2:00 | Päivitetty 22.12.2020 6:21

Kesällä 2016 britit äänestivät EU:sta eroamisen puolesta. Se oli populistisen kampanjan voitto. Valintaa on kuitenkin vaikea perustella järki­syin.

Kaiketi britit saavat kauppa­poliittista itse­määräämis­oikeutta. Ehkä omia kala­vesiä voi suojata tykki­veneillä. Mutta pääsy EU:n sisä­markkinoille vaikeutuu, minkä takia tuotanto ja tulotaso heikkenevät merkittävästi. Kielteisimmät vaikutukset kohdistuvat alueellisesti sinne, missä brexitin kannatus oli suurinta.

Syksyllä 2016 tuli toinen populistinen suurvoitto, kun amerikkalaiset valitsivat Donald Trumpin presidentikseen. Trump on kaudellaan valehdellut kenties enemmän kuin kaikki Yhdysvaltojen aikaisemmat presidentit yhteensä. Hänen toimensa ovat li­sänneet eriarvoisuutta ja vastakkainasetteluja sekä covid-19-tautiin kuolleiden lukumäärää. Kumma kyllä, Trumpin kannatus on edelleen laajaa uskonnollisten fundamentalistien ja vähäväkisten keskuudessa, vaikka hänen moraaliton politiikkansa hyödyttää lähinnä rikkaita.

Myös eurooppalaiset populistiliikkeet ovat usein todellisilta ongelmilta silmänsä sulkevia haittapuolueita. Ilmaston lämpenemistä ei voi estää eikä talouden vakautta edistää vastustamalla EU:ta ja kansainvälistä yhteistyötä tai vaatimalla maahanmuuton lopettamista. Populismi on ymmärrettävä lähinnä vain eliitinvastaisena protestina.

Populisteja voi moittia, mutta syyttävä sormi tulee kohdistaa myös niin sanottuihin vanhoihin puolueisiin. Leväperäisen politiikan seurauksena syntyneeseen finanssikriisiin reagoitiin pelastamalla pankit ja jättämällä muut oman onnensa nojaan. Britannian Labour-puolue valitsi Tony Blairin kaudella linjan, joka karsi jul­kista taloutta ja suosi markkina­talou­den voittajia. Nyt satoa korjataan: sosiaalinen eriarvoisuus ja talouden epävakaus ovat tutkimusten perusteella tärkeämpiä populismin taustatekijöitä kuin EU tai maahanmuutto.

Yhdysvalloissa toteutuva politiikka on tutkimusten mukaan helppo ennustaa suurituloisimman kymmenyksen mielipiteiden perusteella. Näin siksi, että suurituloiset hallitsevat politiikan pelikentän. Money talks, raha ratkaisee.

Taantuvien alueiden asukkaiden katkeruutta lisää tietoisuus siitä, ettei heidän arvostuksensa yhteiskunnassa ole häävi. Hillary Clinton käytti heistä ylimielisesti nimitystä deplorables (surkuteltavat). On ha­vaittu laajasti, että taantuvilla alueilla asu­vat ilmaisevat tyytymättömyytensä äänestämällä populistipuolueita. Suomen osalta tämän on todennut Sami Moisio (HS 27.4.2019).

Populismi ei tarjoa ratkaisuja maailman tai edes omien kannattajien ongelmiin, mutta se on varoituskello, joka kielii tarpeesta asettaa politiikalle uusia vaatimuksia. Etenkin angloamerikkalaisissa maissa kaivattaisiin eriarvoisuuden vähentämistä julkisten palvelujen lisäämisen sekä verotuksen ja tulonsiirtojen avulla. Rahoitusjärjestelmä pitäisi vihdoin panna kuriin tulevien finanssikriisien välttämiseksi. Teknojätit pitäisi saattaa vahvemman säätelyn ja verotuksen piiriin. Yhdysvaltojen kaltaisessa plutokratiassa tämä on kuitenkin vaikeaa.

Liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota tulee puolustaa populististen hyökkäyksiltä. Onneksi Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä on puolustanut perustuslakia Trumpin rajuja hyökkäyksiä vastaan. On hyvä, että EU painostaa Unkaria ja Puolaa oikeusvaltion kunnioittamiseen – vaikka EU:n linja olisi jo pitkään voinut olla tiukempi. Oma pulmansa näissä maissa on median heikko vapaus.

Instituutiot ovat tärkeitä. Kuten emeritusprofessori Olavi Riihinen sanoi 90-vuotishaastattelussaan (HS 9.4.2020): yhteiskunnan vakiintuneet instituutiot ovat ikään kuin peräsin ja köli, jotka eliminoivat liian äkilliset vahingolliset heilahdukset.

Suomessa instituutiot ovat vahvoja, ja luottamusta niihin pyritään ylläpitämään. Tuore jupakka perustuslaki­valiokunnan toiminnasta on osoitus siitä – vai oliko kyse juridiikan käytöstä politiikan lyömäaseena?

Myös Suomessa esiintyy halua parlamentarismin heikentämiseen. Esimerkkinä tästä on perussuomalaisten ehdotus alistaa EU:n elvytyspaketti kansanäänestykseen. Toiveena kaiketi on, että tästä syntyisi polku kohti EU:sta eroamista. Monimutkainen ja vaikeasti arvioitava paketti on kuitenkin huono kansanäänestyksen kohde. Tästä brexit jää historiaan varoittavana esimerkkinä.

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide