Rokotusten myötä Suomen pitää muuttaa talouspolitiikan suuntaa - Mielipide | HS.fi

Rokotusten myötä Suomen pitää muuttaa talouspolitiikan suuntaa

Jumiutuminen tulipalojen sammutteluun heikentää suomalaisten elintasoa ja lisää julkisen sektorin velkataakkaa.

28.12.2020 2:00 | Päivitetty 28.12.2020 6:17

Koronavirusepidemian torjuntaan pyrkivä politiikka on toiminut Suomessa hyvin, mutta rokotusten jälkeen tarvitaan uutta otetta. Suhde velkaan on saatava vastuullisemmaksi – nyt toimitaan kuin rahaa olisi rajattomasti. Epidemian hoidon ohella Suomi tekee pysyviä lisäyksiä julkisiin menoihin kahdella miljardilla eurolla.

Muutosta tarvitaan myös talouskasvun turvaamiseksi. Epidemian vuoksi tehdystä elvytyksestä pitää ensi vuonna luopua, sillä se nostaa kustannustasoa ja heikentää hintakilpailukykyä. Työmarkkinoille on saatava enemmän ihmisiä, ja on luotava työllistymisen edellytyksiä.

Viime vuosikymmenellä työmahdollisuudet turvattiin palauttamalla kilpailukyky. Ennen epidemiaa kilpailukyky ehtikin elpyä finanssikriisiä edeltäneelle hyvälle tasolle.

Korjausliike tehtiin kuitenkin työntekijöiden ja julkisen sektorin kustannuksella. Vuosien 2007 ja 2019 välillä työvoimakustannukset Suomessa kasvoivat kahdeksan prosenttia hitaammin kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa. Tuosta erosta puolet syntyi kilpailijamaita hitaamman palkkojen nousun ja toinen puolikas kilpailijamaita verkkaisemman sivukulujen nousun seurauksena.

Palkat alkoivat Suomessa laskea kilpailijamaihin verrattuna vuodesta 2013. Muita työvoimakuluja leikattiin ennen kaikkea kilpailukykysopimuksessa. Osa sivukuluista siirtyi palkansaajien maksettavaksi, ja osa lankesi julkiselle sektorille: palkansaajien kulujen nousua kompensoitiin esimerkiksi alentamalla tuloveroa.

Näin ei voida jatkaa. Tulevaisuutta ei rakenneta polkemalla palkkoja ja antamalla julkisen sektorin velkaantua. Kestävä tulevaisuus rakennetaan tekemällä fiksummin tuottavuuden avulla.

Koronaviruskriisiin mennessä Suomen talous ehti kasvaa 2010-luvulla noin kymmenen prosenttia. Uusien ideoiden tuotanto väheni eli kokonaistuottavuus aleni, mutta kasvuun päästiin investoimalla pääomaan ja koulutukseen. Investoinnit toivat kasvua, mutta liian vähän.

Vastaavasti Ruotsin talous ehti kasvaa 2010-luvulla yli 20 prosenttia ennen koronaviruskriisiä. Suurin osa erosta selittyy sillä, että Ruotsi investoi avokätisemmin ja keksi enemmän uusia menestysreseptejä kuin Suomi.

Uusia ideoita tuottava tutkimus- ja kehittämistoiminta on saatava kasvu-uralle. Se ei onnistu, ellei yritysten toimintaympäristöä paranneta.

Yritykset rahoittavat 60 prosenttia kaikesta Suomen tutkimus- ja kehitystoiminnasta. Tästä yritysten potista puolet tulee pitkään eli yli 15 vuotta toimineilta tai yli 500 ihmistä työllistäviltä suuryrityksiltä. Etenkin niiden pitäisi investoida vielä enemmän. Jos nämä yritykset eivät näe Suomea houkuttelevana tutkimusympäristönä, uudet ideat kehitetään muualla.

Työvoimakustannusten leikkausten ohella toimintaympäristöä voidaan parantaa nopeimmin verotuksella. Suomi verottaa nyt kone-, laite- ja innovaatioinvestointeja voimakkaammin kuin Ruotsi, Norja, Viro tai Saksa. Tällä verotus ei myöskään houkuttele suuntaamaan kotimaisten yritysten investointeja erityisesti Suomeen. Tässä suhteessa vakaa yhteiskuntamme ei ole erityinen kilpailuetu, sillä sellaisen pystyy tarjoamaan jokainen kilpailijamaammekin.

Edes joitain korjausliikkeitä ollaan onneksi tekemässä. Listaamattomien yritysten henkilöstöantien verotuksen muutos tukee kasvuyrityksiä. Suomi tarvitsee kansainvälisten osaajien houkutteluun kannusteita. Myös koneiden, kaluston ja niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden poisto-oikeuksien laajentaminen auttaa, ja tämä määräaikainen muutos pitäisi saada pysyväksi.

EU:n elvytyspaketti tarjoaa suuren mahdollisuuden Suomen uudistumiselle. Rahaa ei saa jakaa huutoäänestyksen perusteella vaan esimerkiksi Business Finlandin tiukkoihin kriteereihin nojaten. Yli kahden miljardin euron panostus menee hukkaan, ellei sitä käytetä elinkeinoelämän rakenteen uudistamiseen ja erityisesti vihreän teknologian edistämiseen.

Aki Kangasharju

Kirjoittaja on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide