Yritin tehdä ilmoituksen nuorten väkivallasta – turhaan - Mielipide | HS.fi

Yritin tehdä ilmoituksen nuorten väkivallasta – turhaan

Soitin syksyn aikana kaksi kertaa lastensuojeluun ja kaksi kertaa poliisille, koska oma murrosikäiseni kertoi nähneensä videoita, joissa pahoinpidellään hakkaamalla ja potkimalla ”kaveria”.

30.12.2020 2:00 | Päivitetty 30.12.2020 7:10

Olen seurannut surullisena viime aikojen uutisointia Helsingin Koskelassa tapahtuneesta nuoren pojan raa’asta kuolemasta.

Meillä aikuisilla on usein harmillinen tapa tulla paikalle kommentoimaan ja vaatimaan tekoja siinä vaiheessa, kun olemme auttamattomasti myöhässä ja olemme jättäneet jo useamman signaalin ottamatta huomioon.

Seuraavat tapahtumat eivät liity Koskelan tapaukseen eivätkä ole siihen suoraan rinnastettavia. Mutta ne kertovat nuorten keskuudessa tapahtuvista ja meiltä aikuisilta usein piiloon jäävistä vaarallisista tilanteista, jotka vaatisivat kipeästi aikuisen reagointia.

Soitin kuluneen syksyn aikana kaksi kertaa lastensuojeluun ja kaksi kertaa poliisille, koska oma murrosikäiseni kertoi – pitkään harkittuaan – nähneensä videoita, joissa pahoinpidellään hakkaamalla ja potkimalla ”kaveria”. Hän kertoi tuntevansa hakkaajat, hakatun ja kuvaajan.

Lapseni kertoi, kuinka videoita levitetään ja hakatulle nauretaan. Hän kertoi, että joillakin videoilla hakattu itkee ja pyytää lopettamaan mutta hakkaajat vain nauravat ja jatkavat pahoinpitelyä.

Puheluuni vastannut lastensuojelun työntekijä käski soittamaan poliisille, koska asia ei kuulunut lastensuojelulle.

Poliisi taas oli sitä mieltä, että asia ei kuulunut poliisille, koska rikosta ei voitu todistaa tapahtuneen enkä ollut asianosaisten nuorten vanhempi.

Jäljelle jäi vaihtoehto soittaa suoraan nuorten vanhemmille, joita en ole koskaan tavannut enkä tunne. En uskaltanut soittaa, koska jäin miettimään vaikutusta oman lapseni kohteluun kaveriporukassa.

Tiukempia toimia ja enemmän yhteistyötä vaativilta poliisilta ja lastensuojelulta haluan kysyä: Voisitteko konkretisoida, millaista yhteistyötä toivotte toisaalta toisiltanne, toisaalta kouluilta ja terveydenhuollolta ja lopuksi meiltä lasten vanhemmilta?

Mitä yhteistyö voisi olla? Mitä odotatte? Ja missä tilanteessa teihin kannattaa olla yhteydessä, jotta vähäiset resurssit kohdentuisivat oikein?

Vanhempi vanhempien joukossa

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide