Brexitin syitä voidaan etsiä myös EU:n kehityksestä - Mielipide | HS.fi

Brexitin syitä voidaan etsiä myös EU:n kehityksestä

Manner-Euroopassa EU on nähty ennen kaikkea historiallisena rauhanprojektina. Britannia on vuorostaan painottanut EU-suhteessaan enemmän talouden ja kaupan merkitystä.

3.1. 2:00

Annamari Sipilä analysoi esseessään (HS 30.12.) ansiokkaasti brexitiin johtaneita tekijöitä lähtien englantilaisesta erityisyydentunteesta ja EU- sekä maahanmuuttokriittisestä lehdistöstä aina yksittäisten brittipoliitikkojen tekemiin ratkaisuihin. Pian neljännesvuosisadan Britanniassa asuneena näkisin, että syitä etsittäessä on oleellista tarkastella myös EU:n kehitystä viime vuosikymmeninä.

Manner-Euroopassa EU on nähty ennen kaikkea historiallisena rauhanprojektina, jonka edistämisessä taloudelliset näkökulmat ovat toissijaisia. Britannia on vuorostaan painottanut EU-suhteessaan enemmän talouden ja kaupan merkitystä. Yksi EU:n suurimmista saavutuksista, tavaroiden ja palvelujen avoin yhteismarkkina lasketaankin laajasti pääministeri Margaret Thatcherin ansioksi. Thatcher toisaalta tyrmäsi jo 1980-luvulla ajatuksen itsenäisten jäsenmaiden suvereniteetin rajoittamisesta ja poliittisen päätösvallan siirrosta Brysseliin.

Merkittävä vedenjakaja EU:n kehityksessä oli yhteisen valuutan käyttöönotto vuosituhannen vaihteessa. Ratkaisu euroon liittyvistä maista perustui selvästi enemmän politiikkaan kuin pyrkimykseen luoda taloudeltaan samankaltaisten valtioiden muodostama optimaalinen valuutta-alue. Kriitikoiden näkökulmasta tuon päätöksen hintaa euroalue maksaa yhä säännöllisesti toistuvissa velkakriiseissä ja niiden seurauksena väistämättömältä näyttävässä kehityksessä kohti pysyvää tulonsiirtounionia, yhteisvastuullista velkaa ja lopulta liittovaltiota.

Britannia saavutti vuosien saatossa erityisaseman EU:ssa lukuisine poikkeuksineen ja erivapauksineen. Maa päätti myös pysyä – taloudelliseen analyysiin perustuen – yhteisvaluutan ulkopuolella ja vältti siten myöhemmin osallistumisen euroalueen kriisien selvittelyyn. Useimmat tuntemani brexitin kannattajat myöntävät, että lyhyellä aikavälillä ero on vaikeampi ja kalliimpi ratkaisu kuin mitä pysyminen EU:ssa olisi ollut. Mutta jos maan visio unionin tulevaisuudesta poikkeaa ratkaisevasti muiden suurten jäsenmaiden toiveista, ja se tulisi aina vastustamaan syventyvää integraatiota ja liittovaltiokehitystä, niin eikö tuolloin ole rehellisempää tunnustaa tosiasiat, niellä tappio ja pyrkiä eroamaan ystävinä?

Minulta on Englannissa asuessani usein kysytty mielipidettä brexitistä. Vastaukseni on pitkälti samoilla linjoilla Sipilän kanssa: päätös on yksin brittien ja kuningaskunta selviää kyllä tavalla tai toisella. Suomalaisena koen Britannian eron suurena menetyksenä ja pelkään, että tulemme vielä kaipaamaan takavuosien pragmaattista jarrumiestä EU:n integraatiokehityksen kiihtyessä.

Antti Suhonen

Professor of Practice, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide