Otin lopputilin kuormittavasta työstä ja nyt olen onnellinen - Mielipide | HS.fi

Otin lopputilin kuormittavasta työstä ja nyt olen onnellinen

Onko onnellisuus etuoikeus, johon vain harvojen on mahdollisuus päästä käsiksi?

6.1. 2:00

Otin syksyllä lopputilin vakituisesta, oman alan työstäni keskittyäkseni hyvinvointiini. Kärsin työuupumuksesta, ja minulla oli suorastaan petetty olo, kun korkeakoulussa opiskelemani ala ei osoittautunutkaan työelämässä niin hohdokkaaksi kuin olin odottanut.

Olin haaveillut, että pääsisin auttamaan ihmisiä ja muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan osaamiseni, intohimoni ja kehittämismahdollisuuksien kautta, mutta sain huomata, että työntekoa ohjasivatkin rakkauden, yhteisöllisyyden ja kehittämismyönteisyyden sijaan raha ja hierarkia.

Jätin siis kuormittavan työni ja siirryin tekemään huonommin palkattuja keikkatöitä sillä erotuksella, että stressitasoni aleni, saan nyt öisin nukuttua ja ehdin keskittyä asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Olen kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tällaiseen ratkaisuun. En voi olla ajattelematta sitä, kuinka etuoikeutettu olen voidessani lähteä turvallisesta ja vakituisesta työpaikasta noin vain, etenkin tällaisena poikkeusaikana. Tämä ratkaisu ei olisi ollut mahdollinen ilman läheisiäni sekä verorahoilla kustannettuja palveluja ja etuuksia, jotka eivät jätä minua pulaan.

Me länsimaalaiset elämme yltäkylläisyydessä ja suorituskeskeisessä kulttuurissa, jotka luovat stressiä ja ahdistusta. Tuntuu, että elämämme pyörii usein menneessä tai tulevassa läsnäolon sijaan. Luoko yhteiskuntamme onnettomia, henkisesti köyhiä kansalaisia? Olemme edelleen laumaeläimiä ja riippuvaisia yhteisöistämme, joten on mielestäni kohtuutonta olla ottamatta ympäristön vaikutusta mielialaan vakavasti.

Onko onnellisuus etuoikeus, johon vain harvojen on mahdollista päästä käsiksi? Onko todella niin, että keskittyessämme talouden kasvuun, tuottamiseen ja kuluttamiseen olemme kadottaneet jotain todella inhimillistä ja oleellista?

Tuntuu siltä, että oman ajan ottaminen ja henkinen hyvinvointi ovat etuja, joita pääsevät länsimaissa hyödyntämään rohkeat ja taloudellisesti turvatut ihmiset. Monilla ei ole taloudellista tai henkistä kapasiteettia hypätä pois oravanpyörästä tavoittelemaan onnellisuutta. Tämä tekee minut surulliseksi. Onko elämän tarkoitus todella vain tuottaa niin paljon, että tukehdumme suorituksiimme?

Anita Nikolov

sosionomi (amk), Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide