Myös päihderiippuvaisilla on oikeus saada hoitoa sairauksiinsa - Mielipide | HS.fi

Myös päihderiippuvaisilla on oikeus saada hoitoa sairauksiinsa

Moni päihteitä käyttävä jää yhä ilman tarvitsemaansa apua ennakkoasenteiden ja päihdestigman vuoksi.

8.1. 2:00 | Päivitetty 8.1. 8:25

Yksi terveydenhuollon keskeisimmistä perusteista on inhimillisen kärsimyksen vähentäminen. Päihderiip­puvaisten potilaiden kohdalla tämä usein unohtuu, vaikka oikeus saada hoitoa kuuluu jo­kaisen kansalaisen perusoikeuksiin. Taustalla on usein ajattelu, että päihdeongelma on itse aiheutettua ja ongelman hankkinut saa sen myös itse kärsiä ja hoitaa.

Pitkäaikainen päihteiden käyttö johtaa neurokemiallisiin muutoksiin, joista seuraava aivojen toimintavaje on neurologisissa sairauksissa käytettävillä diagnostisilla menetelmilläkin todennettava muutos. Siten potilaan on usein vaikea ilman ulkopuolista apua kyetä motivoitumaan hoitamaan riippuvuuttaan. Kyseessä on vaikea sairaus – ei yksilön heikkous.

Hoitamaton ja pitkälle etenevä päihdesairaus johtaa laaja-alaisiin haittoihin niin yksilölle, läheisille kuin yhteiskunnallekin. Tämä ilmenee työt­tömyytenä, liitännäissairauksina ja ­inhimillisenä kärsimyksenä. Yhteis­kun­nalle lankeava lasku on iso, sillä kustannuksia tulee sairastuneen ohella myös hänen läheisilleen, kuten lapsille, syntyneistä haitoista.

On paljon näyttöä siitä, että jokainen kuntoutukseen käytetty euro maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Tämän vuoksi esimerkiksi syrjäytymisen ja pysyvien fyysisten haittojen ehkäiseminen on aina kannattavampaa kuin hoidotta jättäminen. Koronavirusepidemian aikana päihde­ongel­mat ovat useiden arvioiden mu­kaan pahentuneet ja niiden hoito on viivästynyt entisestään lisäten syrjäytymistä, jopa kuolemia ja ennen kaikkea inhimillistä kärsimystä.

Syyt riippuvuuden syntymiseen ovat moninaiset. Useimmat potilaat kertovat, etteivät olisi halunneet päätyä päihderiippuvaiseksi. Joillakin se on ollut sattumaa, kokeilunhalua ja ute­liaisuutta. Nämä ovat ihmisen perusominaisuuksia ja toisaalta niitä tekijöitä, jotka ovat myös vieneet ihmiskuntaa eteenpäin. Muita syitä ovat heikot sosiaaliset olosuhteet, lähiomaisten päihdeongelmat, hyväksikäyttö, väkivalta, koulukiusaaminen tai muu syrjäytymiseen johtanut koettelemus.

Nykyään ymmärretään myös, että joillakin geneettinen alttius päihde- tai peliriippuvuuteen on suurempi kuin toisilla. On vaikea tietää, kuka jää koukkuun ja kuka ei. Sen vuoksi on tärkeää panostaa myös ennaltaehkäisyyn ja varhaisen vaiheen tukeen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut, että Suomessa on jopa 20 000 hoitamatonta c-hepatiittipotilasta. Valtaosa heistä on eriasteisesti päihderiippuvaisia. C-hepatiitti on pitkästä aikaa kääntänyt huomion päih­de­ongelmaisten potilaiden terveyteen. On paljastunut, että potilailla on paljon muitakin hoitoa vaativia somaattisia sairauksia, jotka ovat usein jääneet diagnosoimatta ja hoitamatta.

EU:n tekemä selvitys osoitti, että suonensisäisesti huumeita käyttävät kuolevat hoidettavissa oleviin sairauksiin useammin kuin yliannostuksiin. Suomessa tällä on kasvava merkitys, sillä huumeiden käyttö on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan ja ongelma­käyttäjiä on eniten 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä. Tämän ikäryhmän syrjäytyminen haavoittaa yhteiskuntaa erityisen paljon. Suomessa tulisikin nopeasti panostaa korvaushoidon kat­tavuuden parantamiseen ja muihin hoitoihin esimerkiksi laitoskuntoutusta ja avohoitoa lisäämällä.

C-hepatiitin hoitosuosituksissakin on jo luovuttu vaatimuksista ­olla päihteetön saadakseen hoitoa. Perusteina hoidon saamiselle ovat olleet epide­miologiset syyt. Eettiset ja inhimilliset näkökohdat ovat saaneet tässä kes­kustelussa vähemmän huomiota ­osakseen, vaikka ne ovat hyvinvointi­yhteiskunnan keskeisiä arvoja. On perustelematonta, että ihmisiä voidaan jättää hoidotta ennakkoasenteiden ja päihdestigman vuoksi. Päihdesairaudesta kärsiville se on valitettavasti tavallinen kokemus Suomessa.

Jokaisen ihmisen täytyisi saada uusi mahdollisuus ja apua myös silloin, kun sitä ei itse osaa pyytää. Keskustelu päihderiippuvaisten potilaiden sairauksien hoidosta tarvitsisi aimo annoksen ymmärrystä ja armoa.

Kaarlo Simojoki ja Sauli Vuoti

Simojoki on päihdelääketieteen työelämäprofessori Helsingin yliopistossa ja Vuoti kliinisen lääkeainekemian dosentti Jyväskylän yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide