Elinkeinoelämä ei saa polkea lapsen oikeuksia - Mielipide | HS.fi

Elinkeinoelämä ei saa polkea lapsen oikeuksia

Kotihoidon tuen poistaminen merkitsisi lapsiperheköyhyyden lisääntymistä.

9.1. 2:00

Helsingin Sanomat (6.1.) kirjoitti työllisyysasteen nostamiseksi perustetun taloustieteilijäpainotteisen tutkijaryhmän alustavista ehdotuksista, joihin kuuluu kotihoidon tuen poistaminen. Ehdotuksen takana tuskin on kehityspsykologista asiantuntemusta.

Mielipidesivulla julkaistiin viime vuonna useita huolestuneita kirjoituksia taaperoikäisten hoidon resurssien ja laadun puutteista. Syliä, hoivaa ja turvaa tarvitsevien pikkulasten hoito näyttää sekoittuneen monien päättäjienkin käsityksissä hieman vanhempien lasten varhaiskasvatukseen, jota päivähoidossa on aktiivisesti kehitetty toisin kuin taaperoikäisten varhaishoivaa.

Suomenkin allekirjoittaman YK:n lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lakien säätämisessä lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä lähtökohtana, eikä pientä lasta tule erottaa hoivaajastaan. Lapsen edun mukaista on saada rakentaa turvallisia kiintymyssuhteita ja perusturvallisuutta. Kotihoidon tuki on helpottanut perheiden mahdollisuuksia valita lapsensa kannalta paras hoitomuoto, lapset kun ovat erilaisia temperamenteiltaan ja kehittyvät eri tahdissa. Tämän mahdollisuuden elinkeinoelämän edut pyrkivät nyt pikkulapsilta riistämään. Puhumaan ja kävelemään opettelevilla lapsilla ei ole yhtä vahvaa etujärjestöä kuin elinkeinoelämällä. Poliitikkojen tulisi pitää lasten puolta.

Elinkeinoelämän intresseissä on ollut pikkulasten äitien patistaminen töihin, pyrkiihän työnantajapuoli turvaamaan työvoiman ylitarjonnan palkkakustannusten minimoimiseksi.

Virallisesti ollaan huolissaan naisten työllisyydestä ja urakehityksestä, mutta poliittista tahtoa ei ole riittänyt siihen, että vanhempainvapaiden kustannukset jaettaisiin kaikkien eikä vain äitien työnantajien kesken. Näiden kustannusten jakaminen lieventäisi naisten syrjintää työmarkkinoilla. Koronapandemian jäljiltä työttömiä kyllä riittää, eikä työvoiman ylitarjontaan tarvita pikkulasten äitejä.

Kotihoidon tuen lakkauttamisen myötä tapahtuva 1–3-vuotiaiden lasten määrän lisääntyminen varhaiskasvatuksessa ei toisi säästöjä julkiselle sektorille, mutta ylisuurissa ryhmissä ja vaihtuvien hoitajien käsissä pikkulasten stressitason nousu ja perusturvallisuuden rakoilu aiheuttaisi mittaamattomia kustannuksia myöhemmin erilaisina aikuisiän ongelmina. Infektiokierteiden aiheuttamat korvatulehdukset ja liimakorvat lisäisivät puheenkehityksen viivästymiä ja oppimisvaikeuksia, mikä sekin heikentäisi lapsiperheiden elämänlaatua, tuottaisi lisäkustannuksia opetuksen järjestämisessä ja nostaisi syrjäytymisriskejä.

Kotihoidon tuen poistaminen merkitsisi lapsiperheköyhyyden lisääntymistä. Tähän suuntaan Helsingin päättäjätkin ovat viemässä kehitystä lakkauttamalla kotihoidon tuen Helsinki-lisän. Tuki on lisännyt perheiden mahdollisuuksia lapsilähtöisiin hoivajärjestelyihin, mutta elinkeinoelämän talutusnuorassa riistetään pikkulasten oikeuksia turvaan ja huolenpitoon, jos taaperot joutuvat vaille syliä huonosti resursoituihin tarhoihin.

Samalla ollaan olevinaan huolissaan syntyvyyden laskusta, mitä kotihoidon tuen lakkauttamisella tuskin saadaan nousemaan. Poliittisten päättäjien onkin nyt syytä pitää mielessä YK:n lasten oikeuksien julistus.

Sari Näre

sosiologian dosentti, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide