Hyvä kuvaaja ei häiritse luontoa - Mielipide | HS.fi

Hyvä kuvaaja ei häiritse luontoa

11.1. 2:00

Mondo-lehdessä toimittaja-juontaja Kimmo Ohtonen pohtii luontokuvaamisen perussääntöjä.

”2000-luvun aikana luontovalo­kuvauksen harrastajien määrä on kasvanut nopeasti eri puolilla Suomea, ja laji on saavuttanut suuren suosion kaikenikäisten keskuudessa.”

”Luontokuvauksesta on tullut vielä tärkeämpää viime aikoina, kun moni meistä on paennut koronapandemian tuomaa stressiä metsiin ja vesille.”

”Luontokuvauksen harrastajille ei ole olemassa yhtä ainoaa sääntökirjaa. Tavallisesti painotetaan vain tervettä järkeä ja luonnon kunnioittamista.”

”Asia on kuitenkin todellisuudessa monimutkaisempi. Kuvaaminen tarkoittaa miltei aina menemistä haavoittuvaisten eläinlajien reviirille. Me voimme olla niille haitaksi, etenkin jos emme ole perehtyneet niiden elämään.”

”Asiantuntijoiden mukaan villieläinten katselemisen ja kuvaamisen tulisi tapahtua niiden luontaisessa ympäristössä, luonnon ehdoilla. Tämä tarkoittaa myös, että kaikki häirintä on kiellettyä eikä villieläimiä saa koskaan jahdata.”

”Kuvatessaan ihminen voi olla osa luontoa, ja se on erityisen palkitsevaa silloin, kun tietää, ettei ole ollut muille eläinlajeille häiriöksi. Eläinten kuvaamisessa onkin kyse ennen kaikkea toisen kunnioittamisesta. Aivan kuten ihmisetkin, luonnonvaraiset eläimet eivät ole objekteja vaan subjekteja.”

Suomen Kuvalehdessä Helsingin yliopiston tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa kertoo, kuinka opiskelijoita hämmensi ajatus kirjojen hävittämisestä.

”Aloitin kirja-alan kurssini jokin aika sitten viemällä ensimmäiselle luennolle kassillisen kirjoja. Kirjoista osa oli tahriintuneita, osa repeytyneitä, osa teemaltaan suppean yleisön kirjoja.”

”Kysyin opiskelijoilta, haluaisivatko he ottaa joitakin kirjoista itselleen tai viedä jollekulle. Kukaan ei halunnut yhtäkään kirjaa, enkä ihmettele. Ehdotin seuraavaksi, että voisimme repiä kirjat ja heittää ne pois.”

”Kävi juuri niin kuin olin odottanutkin: syntyi suuri hämmennys pelkästä ajatuksesta, että kirjoja revittäisiin ja heitettäisiin pois.”

”Opiskelijoideni kanssa pohdimme kirjojen, kirjailijoiden, kustantamoiden, kirjakauppojen ja kirjastojen roolia ihmiskunnan ja oman maamme kehityksessä sekä kirjojen ja lukemisen merkitystä jokaisen omassa elämässä.”

”Ne ovat edustaneet koulutusta ja tasa-arvoa, ruokkineet tietämisen ja eläytymisen halua, antaneet sekä kuvan todellisuudesta että mahdollisuuden paeta sitä. Ei ihme, että tällaisten merkityslatautumien repiminen tuntuu pahalta.”

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide