Donald Trumpin kohtalo näkyy jo Shakespearen näytelmissä – ratkaiseva synti suistaa kuninkaan hulluuteen - Mielipide | HS.fi

Donald Trumpin kohtalo näkyy jo Shakespearen näytelmissä – ratkaiseva synti suistaa kuninkaan hulluuteen

Viides ja viimeinen näytös on yleensä verisin, mutta Richard Nixon näytti mahdollisuuden maltillisempaan loppuun.

14.1. 2:00 | Päivitetty 14.1. 6:14

Suuri valtias on kaatumassa. Hän on tehnyt monia syntejä kohtaamatta rangaistusta, mutta nyt niitä on kertynyt liikaa. Vastustus kasvaa. Mielen­terveys järkkyy. Hän on jo menettänyt pelin.

Mutta hänellä on yhä valtaa. Hän ehtii vielä aiheuttaa tuhoa.

Hän on ollut kuningas Lear. Macbeth. Richard II. Ja Richard III. He kaikki ovat William Shakespearen näytelmien kuninkaita.

Juuri nyt väitetään, että hän on myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Kirja Trump and Shakespeare ilmestyi jo viime vuoden huhtikuussa, mutta edes sen kirjoittanut tutkija Jeffrey R. Wilson ei aavistanut, miten eläytyen Trump lähtisi toteuttamaan Shakespearen kuningasnäytelmien viidensiä eli viimeisiä näytöksiä.

Vielä alkuvuodesta Wilson teki mediaan näppäriä koosteita videonäyttein Trumpin ja kuningasnäytelmien aikaisempien näytösten tapahtumista.

Joulukuussa oli jo selvää, että presidentti ei hyväksy vaalitulosta. Wilson totesi The New York Timesille, että käytös oli nyt klassista Shakespearea viidensien näytösten kohdalta.

Kuningas on siis vetäytynyt linnaansa. Ahdistus kasvaa. Hän hokee harhaisia ajatuksia ”legitiimistä suvereniteetistaan” ja syyttää oppositiota salaliitosta.

Toinen kiinnostava kirja Shakespeare in a Divided America ilmestyi myös alkuvuodesta 2020. Siinä professori James Shapiro teki vertailuja vuosisatojen ajalta, ja mukana oli myös Trump.

Viimeistään näiden kirjojen jälkeen Trump ja Shakespeare -vertailut ovat tulvineet yli yhdysvaltalaisessa mediassa.

”Presidentin kaatuminen on alkanut, ja siinä on yhteyksiä Shakespeareen”, kirjoitti dekaani Eliot A. Cohen The Atlantic -lehteen joulukuussa ja vertasi Trumpia Richard II -näytelmän päähenkilöön.

Professori Peter C. Herman arvioi, että Shakespearen näytelmistä tuttu ”ratkaiseva synti” oli Trumpin harjoittama väkijoukon kiihotus kongressitalolle 6. tammikuuta. Mellakoinnin jälkeen senaatti pystyi silti tekemään seremoniallisen vahvistuksen valitsijamiesten äänestystulokselle varapresidentti Mike Pencen johdolla.

Jo vuonna 2016 professori Stephen Greenblatt puolestaan arvioi The New York Timesille, että Richard III -näytelmä selittää Trumpin silloisen vaalivoiton. Pyrkyri oli niin avoimen paha, itsekäs, karismaattinen ja röyhkeä, että ympäristö yritti ajattelussaan ”normalisoida epänormaalia” ja salli kuningastien jatkua valtaannousuun asti. Jotkut kuvittelivat jopa hyötyvänsä uudesta valtiaasta.

Kunnes kaikki raunioitui.

Yhteys Trumpin ja Shakespearen näytelmien välillä on tehty myös teatterilavoilla.

Kesällä 2017 Yhdysvalloissa otsikot keräsi Trump-hahmo, joka murhattiin ilta toisensa jälkeen Shakespearen Julius Caesar -näytelmän produktiossa.

Vuonna 2017 sama Trump-yhteys toteutui myös Janne Reinikaisen Macbeth-ohjauksessa Kansallisteatterissa, tosin lyhyesti.

”Nyt kuningasdraamojen viimeinen näytös on menossa ja olemme aivan viimeisillä sivuilla”, Reinikainen arvioi. ”Kohta on päitä tikun nokassa ja Trumpin kohdalla se voi tarkoittaa syytteen menemistä läpi.”

Kaikki Shakespeare-tuntijat eivät analogiaa sulata. Trumpia ei esimerkiksi syytetä sellaisista murhista, joihin Shakespearen syntiset hallitsijat syyllistyivät. Sitä paitsi Trump voisi ehkä yhä vetäytyä Richard Nixonin tapaan juuri ennen dramaattisinta välienselvittelyä.

”Kyse on allegorioista”, Reinikainen myöntää. ”Jo Shakespeare sijoitti näytelmät menneisyyteen, vaikka ne kertoivat hänen ajastaan.”

Pian näemme missä määrin ne kertovat myös meidän ajastamme.

Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide