Nykyinen korkeakoulu­politiikka ei tue tasokkaan tieteen tekemistä - Mielipide | HS.fi

Nykyinen korkeakoulu­politiikka ei tue tasokkaan tieteen tekemistä

Ongelmien ratkaiseminen ja luottamuksen palauttaminen vaatisi suoria keskusteluja ministeriön ja huippututkijoiden välillä.

18.1. 2:00

Suomi on suuressa vaarassa menettää sen osaamisperustan, jolla ratkaisisimme tulevaisuuden ongelmia ja jonka pohjalta kehitettäisiin uusia vientituotteita. Suurin syy osaamisperustan murtumiselle on opetus- ja kulttuuri­ministeriön korkeakoulupolitiikka, jossa tieteen tekemisen edellytykset on unohdettu. Yksikään ministeriön kymmenen viime vuoden aikana tekemistä uudistuksista ei ole parantanut laadukkaan tieteen tekemisen edellytyksiä tutkimusryhmissä.

Suomalaisilla tutkimusryhmillä on kansainvälisiin kilpailijoihin verrattuna selvästi heikommat edellytykset tehdä työtään. Tutkijoiden aivovuoto ulkomaille onkin viime vuosina ollut merkittävää.

Tutkijoiden käyttöön ohjautuva osa Suomen Akatemian hankerahoituksesta on riittämätöntä tieteen tekemiseen kansainvälisesti. Myöskään yliopistojen rahoitusmalli ei palkitse laadukkaasta tieteen tekemisestä, eikä yliopistoilla siten ole taloudellista kannustinta tukea tutkimusryhmiä perusrahoituksellaan. Ministeriö ei ole onnistunut yliopistojen kanssa ratkaisemaan akatemia­tutkijoiden urapolkuihin liittyviä ongelmia.

Vaikka yliopistojen perustehtävien laittaminen arvojärjestykseen on ongelmallista, on ymmärrettävä, että tehtävien lähtökohtana on laadukas tutkimus. Siihen perustuvat pitkälti myös tieteen yhteiskunnalliset vaikutukset. Voimme olettaa tutkimusryhmien tekevän läpimurto­havaintoja vain, jos pidämme huolen niiden edellytyksistä tehdä parasta mahdollista tiedettä. Havainnot puolestaan muodostavat perustan kaupallisesti merkittäville innovaatioille. Siten tutkimusryhmien toiminta­edellytykset rakentavat myös Suomen taloudellisen kilpailukyvyn perustaa.

Harjoittamassaan korkeakoulu­politiikassa opetus- ja kulttuuriministeriö näkee yliopistot lähinnä tutkintoja tuottavina koulutuslaitoksina. Toinen korkeakoulupolitiikan suunta on ollut yliopistojen ja liike-elämän intressien sekoittaminen esimerkiksi lippulaivahankkeilla. Sen sijaan tieteen tekemisen edellytysten parantamiseen ministeriöllä ei ole ollut kiinnostusta.

Yksi konkreettinen esimerkki tästä on vastikään valmistunut opetus- ja kulttuuriministeriön ja Suomen Akatemian selvitys, jossa tarkasteltiin kokonaiskustannusmallin ongelmia. Selvityksessä keskityttiin yliopistojen taloushallintojen näkökulmaan mutta ei edes yritetty tunnistaa ratkaisutarpeita tieteen tekijöiden näkökulmasta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön nykylinjalla ei useamman selvityksen mukaan ole Suomen tieteen tasosta vastaavien tieteen tekijöiden tukea. Myöskään tieteen tilaa koskeviin keskusteluihin ei aktiivitutkijoilla ole viime vuosina ollut asiaa. Korkeakoulu­politiikkaa ovat ohjanneet toimijat, joilla ei ole ajan tasalla olevaa kokemusta siitä, mitä kansainvälisen tason tieteen tekeminen vaatii.

Tiedeministerin nimeäminen herätti lupauksen siitä, että tulevaisuudessa ministeriö voisi toteuttaa myös tiedepolitiikkaa koulutuspolitiikan lisäksi. Huomion kohdistaminen tutkijoiden edellytyksiin tehdä tiedettä olisi yksi tärkeimmistä muutoksista, joita tiedeministeri voisi tehdä. Jotta muutos voisi toteutua, tarvittaisiin ymmärrys siitä, että tieteen tasoa eivät määritä rakenteet, kuten yliopistot tai laitokset, vaan yliopistoissa toimivat yksittäiset tutkijat ja tutkimusryhmät.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedepolitiikan ongelmien tunnistaminen ja ratkaiseminen vaatisi avoimia keskusteluja sekä luottamuksen palauttamista ministeriön ja tieteen tekijöiden välille.

Tällaisia tieteen tekemisen edellytyksiä koskevia keskusteluja pitäisi käydä suoraan Suomen tämänhetkistä tieteen huippua edustavien aktiivitutkijoiden ja tiedeministerin välillä. Tähän huippututkijoiden ryhmään kuuluvat eri tieteenaloja edustavat akatemia­professorit ja akateemikot.

Keskustelut olisivat konkreettinen alku 2020-luvun tiedepolitiikalle, joka tunnistaisi, että tutkimusryhmien toimintaedellytysten tukeminen nostaa tieteen tasoa ja vahvistaa siitä seuraavia yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Jukka Westermarck

Kirjoittaja on syöpäbiologian professori Turun yliopistossa ja Suomalaisen Tiedeakatemian hallituksen jäsen.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide