Helsingissä terveyskeskuslääkärin työtä on vaikea tehdä valan edellyttämällä tavalla - Mielipide | HS.fi

Helsingissä terveyskeskuslääkärin työtä on vaikea tehdä valan edellyttämällä tavalla

Kokeneet terveyskeskuslääkärit lähtevät pois, eikä mikään rekrytoinnin määrä voi palauttaa menetettyä pääomaa.

22.1. 2:00

Olen terveyskeskuslääkäri helsinkiläisellä terveysasemalla. Olen lopen kyllästynyt työnantajaani, jonka tuorein päätös kroonisen lääkäripulan helpottamiseksi on ostaa ulkoa rekrytointipalvelu lääkäreille (HS 20.1.). Perimmäinen ongelmamme ei ole rekrytoiminen vaan se, että meillä ei pysty olemaan töissä.

Olisi jo aika, että johtoportaamme kiinnostuisi hoitajien ja lääkäreiden työoloista. Nyt kaikki resurssimme kuluvat käytännössä tilastojen kaunistelemiseen: kunhan jonkinlainen hoitokontakti syntyy hoitotakuun puitteissa, muulla ei ole väliä.

Uusi terveys- ja hyvinvointikeskusmalli (THK) painottaa erityisesti tätä ensikontaktin tärkeyttä, kaiken muun kustannuksella. Ainoat mittarit ovat potilaskontaktien määrä ja seuraavan vapaan lääkäriajan ajankohta. Koska hoidon laatua ei pystytä mittaamaan, järjestelmä ei kannusta panostamaan siihen mitenkään. Ilman toimivaa omalääkäri- ja hoitajasysteemiä potilaiden hoito ei ole kokonaisvaltaista ja ennalta ehkäisevää vaan akuuttien ongelmien hätäisiä ratkaisuyrityksiä. Tämä myös lisää hoidon kokonaiskustannuksia. Ei ole sattumaa, että pahin osaajapula on nimenomaan Vuosaaren terveys- ja hyvinvointikeskuksessa, jossa uusi THK-malli on ollut pisimpään käytössä. Työtä ei pysty enää tekemään lääkärinvalan edellyttämällä tavalla. Kokeneet tekijät lähtevät pois, eikä mikään rekrytoinnin määrä voi palauttaa menetettyä pääomaa.

On sietämätöntä ajatella, että Vuosaaren malli on päätetty ajaa kaikkialle Helsinkiin. Suunnitelmana on rakentaa viisi THK-mallin mukaista jättikeskusta. Samalla käytetään kymmeniä miljoonia euroja siihen, että hajotetaan vielä ne muutamat lähiasemat, joissa on pysyvä työyhteisö ja tyytyväiset asiakkaat. Helsinki tarvitsee kyllä lisää tiloja, virkoja ja resursseja, mutta kaikista eniten tarvitsisimme työrauhaa siellä, missä työntekijät ovat toistaiseksi viihtyneet.

Johtoportaan olisi aika pysähtyä rehelliseen tilannekatsaukseen ennen kuin on liian myöhäistä. Tällä kertaa meidät työntekijätkin olisi otettava mukaan, jotta saataisiin vastaukset oikeisiin kysymyksiin: Saavatko asiakkaamme oikeasti laadukasta hoitoa? Miksi lääkärit eivät jää Helsingin kaupungille töihin? Mitä muutoksia työnantaja voi tehdä, jotta työolot parantuisivat?

Minun vastaukseni ovat seuraavat: Haluaisin pystyä tekemään työni niin hyvin, että voin illalla mennä hyvällä omallatunnolla nukkumaan. En kaipaa kalliita uudisrakennuksia enkä varsinkaan lisää byrokratiaa, jota on viimeksi lisätty organisaatiouudistuksella vuosi sitten.

Haluan työskennellä hyvässä työyhteisössä, jossa voin ruohonjuuritasolla vaikuttaa yhteisiin toimintatapoihin potilaiden hyväksi. Haluan pystyä luomaan pysyviä potilassuhteita ja aidosti tuntemaan väestöni, jolloin voin keskittyä myös ennalta ehkäisevään työhön ja näin säästää yhteiskunnan kustannuksia.

Haluan, että työni laadulla on väliä, vaikka sitä ei voidakaan mitata yhtä helposti kuin vastaanottamieni potilaiden lukumäärää. Haluan, että helsinkiläiset pääsevät helposti terveyspalveluiden luokse ja voivat aidosti luottaa saamaansa hoitoon.

Vielä Stadilla töissä

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide