Suomi tarvitsee yritysjohtajia, joista paistaa toivo - Mielipide | HS.fi

Suomi tarvitsee yritysjohtajia, joista paistaa toivo

Rohkeus unelmoida, ottaa riskejä ja nähdä tulevaan on yritysten parhaita puolia. Jos johtaja rypee synkkyydessä, tämä unohtuu.

24.1. 2:00 | Päivitetty 24.1. 6:13

Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto meloi haastattelussa uudenvuoden­aattona (HS 31.12.) syvissä vesissä. Murto arvioi, että huono tuottavuus­kehitys ja synkkä väestöennuste voivat tehdä Suomesta ”hiipuvan kansantalouden”, jonka rooli kansainvälisessä taloudessa ei enää kasva.

”Noidankehästä ulos hyppääminen tulee vaatimaan tuuria ja toimenpiteitä, joista on vaikea hahmottaa, mitä ne edes olisivat”, Murto sanoi.

Huh. Mitäs tässä sitten on enää tehtävissä.

Vastaavaa epätoivoa on viime aikoina tihkunut liike-elämän huipulta.

Jo pitkään Suomesta tummaa kuvaa maalannut Björn Wahlroos ennusti toukokuussa (HS 10.5.) Suomen talouden ”ennestäänkin synkän” kuvan muuttuvan ”aika julmaksi”. Keskon pääjohtaja Mikko Helander vertasi elokuussa puheessaan nyky-Suomea Pohjois-Koreaan. Myöhemmin hän totesi ”heittonsa” liittyneen laajempaan huoleen Suomen taloudesta. UPM:n teknologiajohtaja Jyrki Ovaska kertoi viime viikolla (HS 16.1.), mitkä asiat vaikuttavat siihen, investoiko yhtiö Suomeen vai Saksaan.

”Tapasimme [Saksan] osavaltioiden hallitusten ministereitä, mikä luo meille yrityksenä heti luottamuksen, että tähän asiaan on sitouduttu korkealla tasolla. Suomessa ei vaan tunnu käyvän niin, että ministerit ottaisivat yhteyttä firmaan”, Ovaska sanoi.

Kannanotoista voi saada omituisen kuvan: Suomen liike-elämä on pulassa, sen kerma neuvotonta ja vain valtio voi heitä auttaa. Hieman ristiriitaisesti valtiota pitää olla vähemmän, mutta sen pitää auttaa yrityksiä enemmän.

Vitsi sikseen: puheiden alla on perusteltu huoli. Työn tuottavuus laahaa. Kun eläkeläisten osuus ja vanhuuden vaivat lisääntyvät, rahantarve voi johtaa veronkorotuksiin tai lisätä poliittista levottomuutta. Suomen pitäisi löytää tie, jossa yritykset saavat murroksesta irti myös hyödyt.

Poliitikkojen on ratkaistava tämä yhtälö. Jos maksut ovat kohtuuttoman suuria suhteessa muihin maihin tai näkymä sumea, kansainvälisen yhtiön johto alkaa katsoa tehtaan paikkaa muualta. Muuten kansainväliset omistajat antavat potkut. Kaikilla yrityksillä on oltava luottamus tulevaisuuteen ja työvoiman saatavuuteen – siihen, että Suomi kantaa ja että täältä voi ponnistaa maailmalle. Ilman tätä tunnetta ei synny uutta eikä uusia työpaikkoja.

Yritysten kielellä toimintaympäristön on oltava kunnossa, ja siitä johtajat syystäkin haastavat poliitikkoja.

Mutta mikä liike-elämän oma rooli ympäristön luojana on?

Länsimaissa yritykset ja rehti kilpailu ovat olleet optimismin ja kehitysuskon lähde. Rohkeus unelmoida, ottaa riskejä ja nähdä tulevaan on yritysten parhaita puolia. Jos johtaja rypee synkkyydessä, tämä unohtuu.

Teoissa Suomi jää talouden kokoon suhteutettuna Ruotsista ja Saksasta jälkeen esimerkiksi tutkimuksessa. Teollisuuden investoinnit laahaavat – osin juuri siksi, että usko Suomeen on heikkoa. Valtioon kiertyviä puheita kuunnellessa tuntuu, että aina edes omaan kykyyn voittaa muut markkinoilla ei kulmahuoneissa uskota.

Muualla maailmassa suuryrityksistä on viime vuosina puhuttu yhteiskunnan suunnannäyttäjinä, kun politiikka on horjunut. Suomenkin yrityskerma toki puhuu tulevaisuudesta, mutta hädän sivumaulla.

Mikä vaikutus tällä on niihin, jotka pohtivat oman idean muuttamista yritykseksi?

On selvää, että Suomen talous vaatii tekoja hallitukselta, mutta myös liike-elämä tarvitsee jotakin: itsetuntonsa takaisin.

Roolinsa on myös medialla: pian aloittava HS Visio katsoo taloudessa tulevaan realistisesti mutta toiveikkaasti.

Suomen talous tarvitsee itsevarmuutta ja yhteistä näkymää tulevaan. Johtajat, te voisitte antaa sitä.

Kirjoittaja on HS:n talouden ja politiikan toimituksen esimies.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide