Miksei kirkko sano suoria sanoja synnistä, vaikka luontoa tuhotaan yötä päivää? - Mielipide | HS.fi

Miksei kirkko sano suoria sanoja synnistä, vaikka luontoa tuhotaan yötä päivää?

Käsittääkseni kirkossa tiedetään jotain pahasta ja hyvästä, synnistä ja armosta, kirjoittaa HS:n Satu Vasantola.

30.1. 2:00 | Päivitetty 30.1. 8:13

Kuluneen viikon kohun synnytti Kirkko ja kaupunki -lehden 18. tammikuuta julkaisema kolumni, jossa pappi Kari Kuula kritisoi lihan tehotuotantoa. Hän vertasi eläinten oloja keskitysleireihin ja lihan tehotuotantoa saatanan tuhotekoihin.

Lihantuottajat loukkaantuivat, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto (MTK) uhkasi oikeustoimilla ja valitti tuomio­kapituliin, piispat paheksuivat. Kuula pyysi anteeksi, päätoimittaja samoin. Kolumni poistettiin netistä.

Melkoinen soppa, jota moni on jo kommentoinut. Journalistit kysyvät, taipuiko päätoimittaja ulkopuolisen painostuksen edessä. Osa kirkon väestä ihmettelee, eikö sananvapaus koskekaan pappeja. Maaseudulla kysytään, ovatko lihantuotannon kritisoijat koskaan edes käyneet suomalaisessa navetassa.

Kohut tuntuvat usein tympeiltä, mutta monet niistä ovat olennaisen äärellä. Ne ovat peilejä, jotka paljastavat arvomme ja kertovat muutoksen suunnan. Niiden tuoksinassa näkee, kenen joukoissa kukakin seisoo.

Tässä kohussa ei yllättänyt yhteenotto lihan tehotuotantoa kritisoivien ja MTK:n välillä. Mutta kirkon johdon voimakas reaktio yllätti. Piispa toisensa perään riensi moittimaan kolumnia.

Arkkipiispa Tapio Luoma totesi, ettei kirkon tehtävä ole syyllistää maatalouselinkeinon harjoittajia vaan tukea heitä. Kaikki rehellinen työ on arvokasta, hän kirjoitti.

Tästä varmaan useimmat ovat samaa mieltä. Mutta vaikka työ olisi rehellistä ja arvokasta, se voi silti olla ympäristölle vahingollista. Oma työni ainakin on. Sen takia kaadetaan metsää sanomalehtipaperiksi ja aiheutetaan päästöjä.

Itse asiassa iso osa länsimaisessa yhteiskunnassa tehtävästä työstä tuottaa ympäristö­ongelmia, vapaa-aika samoin. Me tuhoamme luontoa yötä päivää. Jos olisin pappi, sanoisin sitä synneistä suurimmaksi. Yletön lihansyönti ja eläinten tehotuotanto ovat osa tätä tuhoa.

Se ei ole yksittäisen maataloustuottajan syy, mutta ei siitä vaietakaan voi.

Käsittääkseni kirkossa tiedetään jotain pahasta ja hyvästä, synnistä ja armosta. Miksei sieltä siis sanota suoria sanoja synnistä? Antaa tulla tulta ja tulikiveä siitä, että koko yhteiskuntamme perustuu luonnon tärvelemiseen.

Armo on sitten siinä, että voimme korjata paljon. Ratkaisuja on. Sovinnon puolesta puhuva kirkko voisi etsiä niitä eikä asettua kohun osapuoleksi.

Kirjoittaja on HS:n sunnuntaisivujen toimittaja.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide