Tuomareille on annettava keinot puuttua oikeudenkäyntikuluihin - Mielipide | HS.fi

Tuomareille on annettava keinot puuttua oikeudenkäyntikuluihin

Riita-asian huolellisesta valmistelusta ei saisi rangaista, mutta ylimitoitettuihin toimenpiteisiin ja tuntihintoihin pitäisi puuttua.

2.2. 2:00

Tuomareille on annettava paremmat mahdollisuudet puuttua tuomioistuimissa käsiteltävien riita-asioiden oikeudenkäyntikuluihin. Nykyisellään riita-asioiden oikeudenkäyntikulut ovat väitteenvaraisia. Tuomioistuin voi kohtuullistaa hävinneen osapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää vain, jos hävinnyt osapuoli on väittänyt niitä kohtuuttomiksi.

Käytännössä asianajajat ja muut oikeudenkäyntiavustajat moittivat vain harvoin vastapuolen oikeudenkäyntikuluja – usein siksi, että oma lasku on samansuuruinen.

Juuri oikeudenkäyntikulujen väitteenvaraisuus selittää Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin uusimman tutkimuksen tuloksia siitä, että oikeudenkäyntikulujen kasvu on jatkunut pitkään.

Jo yli 40 prosentissa riitaasioista kulut ovat euromääräistä intressiä suurempia. Maailma on toki monimutkaistunut ja sääntely lisääntynyt, mutta se ei yksin selitä oikeudenkäynti­kulujen merkittävää kasvua.

Epäkohta olisi mahdollista korjata antamalla tuomareille oikeus puuttua oikeudenkäyntikuluihin siinäkin tapauksessa, ettei oikeudenkäyntikuluja ole väitetty kohtuuttomiksi.

Tällaista sääntelyä yritettiin jo 1990-luvun lopulla, kun oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksessa selvisi, että vuoden 1995 riita-asioissa 18 prosentissa tapauksista tuomittu kulukorvaus oli riidan euromääräistä intressiä suurempi. Oikeudenkäymiskaaren 21. luvun pykälään 8 b säädettiin tuomioistuimelle mahdollisuus oma-aloitteisesti alentaa hävinneelle osapuolelle tuomittavia vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, mikäli kulujen korvaaminen olisi ilmeisen kohtuutonta huomioiden oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys kokonaisuutena.

Kyseinen pykälä kuitenkin vesitettiin lainvalmisteluvaiheessa laatimalla pykälän tulkintaohje hallituksen esitykseen (HE 107/1998) siten, että sen soveltaminen edellyttää kaikkien edellä mainittujen kriteerien täyttymistä. Käytännössä kaikki kyseiset kriteerit täyttyvät vain yksityishenkilön vastapuolen ollessa julkisyhteisö tai suuryritys. Tämän vuoksi tuomioistuimet eivät tosiasiassa voi puuttua riita-asioiden oikeudenkäyntikuluihin.

Kyseinen lainkohta täytyisi muotoilla uudestaan siten, että tuomioistuimen tulisi oma-aloitteisesti kohtuullistaa hävinneen osapuolen maksettavaksi tuomittavien kulujen määrää yksistään jo sillä perusteella, että oikeudenkäynnin hoitoon käytetty tuntihinta tai tuntimäärä suhteessa riidan laatuun, laajuuteen ja intressiin olisi ilmeisen kohtuuton. Kiinteän kulukaton sijaan kulujen arvioinnin pitäisi olla aina tapauskohtaista, koska kahta samanlaista tapausta ei ole. Riita-asian huolellisesta valmistelusta ei saisi rangaista, mutta ylimitoitettuihin toimenpiteisiin ja tuntihintoihin pitäisi puuttua.

Oikeudenkäynti sattuu yksittäisen ihmisen kohdalle niin harvoin, ettei oikeudenhoito ole valitettavasti saanut ansaitsemaansa huomiota yhteiskunnallisessa keskustelussa. Epäkohta on jäänyt korjaamatta.

Sääntelyn maltillinen uudistaminen olisi myös Asianajajaliiton etu, jotta asianajotoimen legitimiteetti ja arvostus säilyisivät yhteiskunnassa eikä sääntelyä myöhemmin uudistettaisi liian ankaralla kädellä.

Panu Ståhlberg

käräjänotaari, oikeustieteen tohtorikoulutettava

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide