Suomen esimerkki muistuttaa, ettei markkinataloutta pidä päästää valloilleen - Mielipide | HS.fi

Suomen esimerkki muistuttaa, ettei markkinataloutta pidä päästää valloilleen

Kapitalismi ei turvaa kaikille ihmisille säällisiä olosuhteita, mutta se voi tarjota kunnollisia oloja tarjoavalle politiikalle materiaalisia edellytyksiä.

2.2. 2:00 | Päivitetty 2.2. 6:49

Amerikkalainen näyttelijätär Mae West sen sanoi: I’ve been rich and I’ve been poor – believe me, rich is better (Olen ollut rikas ja köyhä – usko minua, on parempi olla rikas). Näin hän tuli kiteyttäneeksi yksityis­omistukseen ja markkina­talouteen perustuvan kapitalismin vahvuuden. Se on tehokkain vaurautta luova järjestelmä, jonka maailma on nähnyt. Neuvosto­liiton romahtamisen jälkeen sillä ei ole kilpailijaa. Kukaan ei kaipaa Pohjois-Korean oloja.

Kapitalismin puolesta on myös muita, selkeästi moraalisia argumentteja. Järjestelmä perustuu yksilön vastuuseen itsestään ja omaisistaan sekä omistuksistaan. Tätä lähtökohtaa voi pitää eettisesti arvokkaana.

Kuten Aristoteles totesi yli kaksi vuosituhatta sitten: se, mikä on useille yhteistä, saa osakseen vähiten huolenpitoa. Yksityinen omistus luo kannusteita ahkeruuteen ja yrittäjyyteen sekä säästäväisyyteen – yhteiskunnan kannalta suotuisaan käyttäytymiseen.

Toisaalta yhteisvastuullakin on roolinsa. Mitä tehdä, jos – kuten joskus on jouduttu toteamaan – paras omainen on viranomainen? Yhteisvastuu on usein tarpeen yksilön mahdollisuuksien ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta.

Menestys markkinoilla asettaa toiminnallemme omat vaatimuksensa. Kuten Adam Smithin tunnettu sanonta kuuluu, leipuri ja teurastaja eivät odota meidän maksavan heille hyvän sydämemme takia vaan siksi, että he omaa etuansa edistääkseen valmistavat meidän haluamiamme tuotteita. Smith ja hänen aikalaisensa pohtivat paljon tätä ajatusta markkinatalouden hyveellisestä itsekkyydestä. Sen voisi ajatella muokkaavan käyttäytymistä hyveelliseen suuntaan laajemminkin.

Mutta jos raha on kaiken mitta ja vain vaurauden hankkiminen ohjaa käyttäytymistä, voivat seuraukset olla pulmallisia. Tällainen ajattelu voi vä­hentää yritysten kiinnostusta kun­nioittaa ympäristöä ja ihmisoikeuksia sekä madaltaa kynnystä kanavoida tuloja moraalisesti arveluttavalla tavalla matalan verokannan maihin.

Voitontavoittelun yksioikoinen soveltaminen terveydenhuollossa voi johtaa kustannuksia lisäävään ”ylihoitoon”, kuten Yhdysvalloissa. Vanhusten hoivassa se voi tarkoittaa aliresursointia ja asiakkaiden perustarpeiden laiminlyöntiä. Ruotsissa koulujen yksityistämisen vaikutukset ovat olleet monelta osin kielteisiä. Filosofi Michael Sandel on kirjoittanut paljon siitä, kuinka markkina-ajattelun tunkeutuminen elämän kaikille alueille uhkaa syövyttää moraalikäsityksiämme.

Vahvin kapitalismin moraalinen myyntivaltti on vapaus eli se, että markkinatalous sallii yksilön vapauden ja vaatii sitä. Tätä korostivat aikoinaan Anders Chydenius ja Adam Smith kuten myös Friedrich Hayek ja Milton Friedman sekä monet muut, jotka näkevät kapitalismin vapauden ja demokratian edellytyksenä. Ja vapaus on jo vuosisatojen ajan ollut läntisen maailman tärkeimpiä arvoja, kenties tärkein.

Mutta mitä on vapaus? Taloustieteilijä ja filosofi Amartya Sen korostaa, että siinä on kyse sekä valinnan menettelystä että vaihtoehdoista. Menettelyn näkökulmasta vapaus tarkoittaa yksilön autonomiaa tai vapautta muiden asettamista rajoituksista eli sitä, että valinnat ovat omissa käsissämme. Markkinoilla vaihdanta perustuu vapaaehtoisiin sopimuksiin, jolloin tämä vapauden vaatimus täyttyy.

Mutta ihminen voi olla tässä sup­peassa mielessä vapaa ja silti elää äärimmäisessä köyhyydessä ja kurjuudessa. Siksi yhteiskunnan on politiikalla pyrittävä edistämään ihmisten mahdollisuuksia valita ja menestyä elämässään – tai, kuten sanonta kuuluu, toteuttaa itseään. Muuten vapaus uhkaa jäädä vain taloudellisesti hyvin pärjäävien etuoikeudeksi.

Lisäksi räikeä eriarvoisuus vähentää empatiaa, ihmisten keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta.

Kapitalismi ei turvaa kaikille ihmisille säällisiä olosuhteita, mutta se voi luoda kunnollisia oloja tarjoavalle politiikalle materiaalisia edellytyksiä. Jos Suomessa asuu maailman onnellisin kansa, se on paljolti markkinataloutta täydentävän hyvinvointivaltion ansiota. Jos eriarvoisuus johtaa läntisessä maailmassa populismia ruokkivaan pelkoon ja vihaan, se on osaltaan seurausta yksisilmäisesti markkinatalouden siunauksellisuutta korostavasta politiikasta.

Toivon mukaan markkinafundamentalismi on tullut tiensä päähän. Kuten kulunut mutta paikkansapitävä sanonta kuuluu: markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä.

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide