Suomen koronavirusepidemiatilanne on monella mittarilla katsottuna hyvä. Edes hankala muuntovirus ei ole ainakaan vielä lähtenyt laajasti leviämään maassamme. Kuinka pitkään meidän on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta ja jatkaa muun muassa lukioiden etäopetusta?
Tavoitteena on torjua mahdollisia uhkia mutta samalla hyväksytään kaikessa hiljaisuudessa ne etäopetuksen jatkamiseen liittyvät riskit, jotka on jo laajasti tunnistettu. Suurimpia kärsijöitä ovat lapset ja nuoret. Lukiot ovat olleet suljettuina jo kaksi kuukautta. Säännöllisin väliajoin kuulemme, että etäopetusta on edelleen syytä jatkaa. Nuoret jatkavat etäopetuksessa tietämättä, kuinka pitkään se jatkuu.
Miksi näin? Hyväksyttävä sulkujen syy voisi olla lasten vakavien koronainfektioiden määrän lisääntyminen. Tästä ei ole näyttöä. Syynä voisi myös olla koulujen henkilökunnan vakavien infektioiden lisääntyminen. Tästäkään ei ole näyttöä. Koulut voisivat myös toimia virushautomoina. Siitäkään ei ole näyttöä. Altistustilanteita on ilmennyt, mutta jatkotartuntojen määrä on jäänyt hyvin vähäiseksi.
Samankaltaisia viestejä kantautuu muualta maailmalta. Yhdysvalloissa, missä epidemiatilanne on dramaattisesti Suomen tilannetta hankalampi, tartuntatautiviranomaiset rohkaisevat lähiopetuksen jatkamista tai siihen palaamista.
Vaikka altistumisia tapahtuu, jatkotartuntoja on vähän. Sama koskee lasten ja nuorten urheilua ja muuta harrastustoimintaa, kunhan varotoimista pidetään huolta. Onko parempi, että lapset ja nuoret viettävät aikaa keskenään kontrolloimattomissa olosuhteissa kuin valvotuissa tiloissa kouluissa vai vapaa-ajan harrastuksissaan? Lapsilla on oikeus käydä koulua ja harrastaa. Viruksen tai sen uuden variantin leviäminen Suomen tämänhetkisissä olosuhteissa ei ole kiinni lähiopetuksesta tai nuorten harrastustoiminnasta.
Me Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) lastenlääkärit emme pidä etäkoulun jatkamisella saavutettua hyötyä riittävänä suhteessa sen aiheuttamiin haittoihin. Euroopan tartuntatautiviraston (ECDC) mukaan koulujen sulkemiseen pitäisi suhtautua vihoviimeisenä toimenpiteenä, jota tulee harkita vain tilanteessa, missä kaikki muut keinot on jo käytetty. Jos pelätyt riskit toteutuvat, rajoituksia voidaan tarvittaessa palauttaa hyvinkin ketterästi.
Kaija-Leena Kolho
professori, Hus ja Helsingin yliopisto
Anna-Siina Kotiranta
nuorisolääkäri Hus
Mikael Kuitunen
ylilääkäri, Hus
Satu Kekomäki
infektiolääkäri, Hus
Harri Saxén
professori, infektiolääkäri, Hus ja Helsingin yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.