Toisistaan loitontuneiden Suomen ja Viron yhteistyötä pitää tiivistää - Mielipide | HS.fi

Toisistaan loitontuneiden Suomen ja Viron yhteistyötä pitää tiivistää

Nykyistä läheisempi naapurisuhde antaisi kummallekin maalle selkänojaa Venäjän-suhteisiin ja hyödyttäisi myös Euroopan unionia.

13.2. 2:00

Asuessani Tallinnassa suomalainen tutkijakollega varoitti puolitosissaan, että siellä minun pitää omaksua Viron ulkopoliittinen linja. Venäjällä on iso rooli Suomen ja Viron suhteissa: itänaapuri lyö railoa maidemme väliin.

Tiiviimmät siteet Suomenlahden yli ovat EU:n Venäjän-suhteen kehittämisenkin kannalta arvokkaat. Suomella ja Virolla on kokemusta siitä, kuinka politiikka viedään sanoista tekoihin.

Suomella ja Virolla on erilainen historia. On silti yksioikoista selittää kaikki poliittiset eroavaisuutemme kylmän sodan aikakauden kautta.

Suomi vältti Neuvostoliiton miehityksen ensin sotimalla ja sitten suomettumalla. Viro alistettiin osaksi totalitaarista järjestelmää, mutta kulttuurin syvärakenteet eivät muuttuneet. Viro demokratisoituikin nopeasti rautaesiripun murruttua, ja Eesti on monella mittarilla nyt Pohjoismaa.

Erojen etsimisen sijaan tulisi korostaa Suomen ja Viron samankaltaisuutta: meitä sitoo vuosisatainen yhteys kielen, kulttuurin ja kaupan saralla, mutta myös kokemus Venäjän vallan alla ja naapurina olemisesta.

Euroopan ongelmallinen suhde Venäjään tuli tuskallisesti esiin, kun EU:n ulkosuhde-edustajaa Josep Borrellia nöyryytettiin Moskovassa. Eurooppa puhuu paljon Venäjän suuntaan, mutta EU ei kykene muodostamaan vaikuttavaa Venäjän-politiikkaa.

EU:n ulkopoliittista eripuraa selitetään usein korostamalla yksittäisten EU-maiden omia yhteensovittamattomia näkökulmia Venäjään. Tätä jakautuneen Euroopan ajatusta vaalii myös presidentti Vladimir Putinin hallinto.

Suomella ja Virolla olisi annettavaa sekä EU:n että Yhdysvaltojen Venäjän-politiikalle. Tunnemme syvällisesti itänaapurimme, Viro vielä paremmin kuin Suomi – esimerkiksi venäjän kielen osaajia on Virossa enemmän. Venäjää seurataan kummankin maan mediassa syvällisesti.

Helsingin ja Tallinnan ulkopolitiikan erojen alleviivaaminen vaikeuttaa lähentymistä. Jotta Suomi ja Viro voisivat tarjota Venäjän suunnalla läntiselle maailmalle lisäarvoa yhdessä, olisi yhteistyön pohjattava laajaan yhteiskunnalliseen kanssakäymiseen, ei vain korkean tason poliittisiin tapaamisiin englannin kielellä.

Maiden suhteita pitkään seurannut Indrek Tammeaid kysyi vastikään Virossa julkaistussa kirjoituksessa, tuntevatko Viro ja Suomi enää toisiaan niin hyvin kuin kuvittelemme. Toki kulttuuripiireissä yhteistyö on vahvaa, esimerkkinä Mikael Gabrielin ja Nublun kaksikielinen hitti Universum. Laajempi ymmärrys yhteiskunnallisesta tilanteesta Suomenlahden toisella puolella on kuitenkin hapertunut.

Virolaiset ovat suurin ulkomaalaisten ryhmä Suomessa, moni myös pendelöi Suomeen töihin, ja Virossa asuu ja työskentelee suuri joukko suomalaisia. Yhdentyminen on silti ohutta ja etenkin naapurimaan kielen tuntemus on heikompaa kuin ennen.

Yhteistyön puute näkyy etenkin Venäjän-tutkimuksessa. Suomen ja Viron tutkimuslaitokset hakevat hanakasti kumppanuuksia maailmalta mutteivät lähesty toisiaan, vaikka esimerkiksi ilmastopolitiikassa ja energiamurroksessa voisimme Venäjän naapureina oppia toisiltamme. Suomen olisi luovuttava Venäjän öljyn taloudellisista hyödyistä, Viron pitäisi hallita enimmäkseen venäjänkielisen Itä-Virumaan rakennemuutos ja Venäjän maamiespolitiikan riskit öljyliuskeesta luovuttaessa. Suomen ja Viron yhteisestä osaamisesta kumpuava EU:n Venäjän-strategia olisi realistinen, konkreettinen, dialogiin perustuva ja omia moraalisia rajoja kunnioittava.

Yhteistyön edellytys on, että tunnemme toisemme. Äidinkielen kouluopintoihin olisi hyvä sisällyttää sisarkieltä: viroa Suomessa ja suomea Virossa. Näin voisimme ainakin ymmärtää toisiamme, lukea auttavasti.

Helsinki ja Tallinna ovat läheiset, jatkossa yhä likeisemmät – rakennetaan Jäämeren rata, Talsinki-tunneli ja Rail Baltica tai ei.

Pandemian ja ilmastokriisin aikana on hyvä muistaa menneiden nälänhätien aikainen suomalainen sanonta: nälkä loppuu, kun Räävelin eli Tallinnan linnojen tornit näkyvät.

Veli-Pekka Tynkkynen

Kirjoittaja on Venäjän ympäristöpolitiikan professori Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide