Millä tavoitteilla Helsingin merellinen sydän muuttuu? - Mielipide | HS.fi

Millä tavoitteilla Helsingin merellinen sydän muuttuu?

Eteläsatama ja sen ympäristö ovat niin historiallisesti kuin kaupunkikuvallisesti merkittävä ja keskeinen paikka, jonka kehittämisessä tulisi olla erityisen tarkkana.

15.2. 2:00

Helsingin kaupunki julkisti vastikään Eteläsataman terminaalitoiminnoilta vapautuvan alueen tulevat suuntaviivat. Alueen suunnittelu on ajautumassa rakentamisen määrällisiä tavoitteita maksimoivien voimien temmellyskentäksi. Tapaus on osa jatkumoa, jossa Helsingin kaupungin maankäyttöpolitiikka siirtyy yhä enemmän sijoittajien pienen intressipiirin vallankäytöksi. Viimeistään nyt, kun ollaan Helsingin ydinkeskustassa, asiasta on syytä olla vakavasti huolissaan.

Eteläsatamaan nouseva alue on keskeisin ja laajin lisäys Helsingin historiallisen sydämen silhuettiin sitten 1820-luvun empirekeskustan. Vapautuminen satamatoiminnoilta on mainio edistysaskel, mutta on kysyttävä, kenen ehdoilla ja millä agendalla kansallismaisemasta kehitetään uutta julkista tilaa. Hankkeella ratkaistaan, millaista tarinaa ja kaupunkitilaa luomme nykyisille ja tuleville sukupolville. Viimeaikaiset esimerkit sijoittaja- ja rakennuttajavetoisesti toteutettavasta kaupunkiympäristöstä eivät lupaa hyvää. Sijoittajat ovat kaupunkikehityksen edellytys, mutta vetovoimainen ja kestävä kaupunki luodaan eri alojen toimijoiden yhteistyönä.

Vaikuttaa siltä, että olemme palaamassa 1960- ja 1970-lukujen aluerakentamismalliin. Tuolloin toteutettiin lähiöitä tehokkuuden lähtökohdista, nyt vastaava taloudellisten voittojen maksimoinnin malli puskee pääkaupungin historialliseen keskustaan. Tämä on ennennäkemätöntä ja seuraukset olisivat pitkäkestoisia.

Eteläsatama ja sen ympäristö ovat historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävä ja keskeinen paikka, jonka kehittämisessä tulisi olla erityisen tarkkana. Nyt kaupungin ja sen kansainvälisen imagon tulevaisuus ollaan uhraamassa heppoisin perustein kansalaisyhteiskunnan ja yhteisen päätöksenteon ulkopuolisille toimijoille.

Arkkitehtuuri- ja designmuseon toteutusta, julkista hanketta, ei pitäisi kytkeä ainakaan nyt kaavaillussa mittakaavassa Eteläsataman rakentamisen tuottotavoitteisiin.

Maankäyttöpolitiikka on keskeinen väline toteuttaa kaupunkiyhteisön tahtoa. Keskustelu ja suunnittelu on avattava kansalaisyhteiskunnan ja maamme menestyksekkään ja pitkän demokratian mukaisesti yhteiseksi asiaksi.

Avoin arkkitehtuurikilpailu antaisi mahdollisuudet tunnistaa ehkä Suomen keskeisimmän rakentamiselle vapautuvan paikan potentiaaleja. Eteläsataman muutos on eurooppalaisen pääkaupungin sydämen asia, ja se vaatii demokraattisen prosessin, ei sijoittaja- ja rakennuttajavetoista kilpailua.

Uhkakuvana on hiekkalaatikko, jossa vahvin lapsi päättää hiekkalinnan korkeuden. Helsingillä ei ole varaa myydä tärkeintä voimavaraansa, historiallista identiteettiä ja laadukasta kaupunkitilaa, lyhytnäköisten investointien voimille. Muutoin seurauksena on Tantaloksen jano.

Panu Savolainen

apulaisprofessori, arkkitehtuurin historia ja restaurointi, Aalto-yliopisto

Karin Krokfors

professori, kaupunkisuunnittelu, Aalto-yliopisto

Panu Lehtovuori

professori, yhdyskuntasuunnittelun teoria, Tampereen yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide