Rokotusjärjestystä voitaisiin vielä hienosäätää kevään mittaan - Mielipide | HS.fi

Rokotusjärjestystä voitaisiin vielä hienosäätää kevään mittaan

Vetosuhteiden avulla saadaan tutkimus­näyttöä, joka auttaa arvioimaan tartuntariskejä ja rajoitusten tarvetta.

17.2. 2:00 | Päivitetty 17.2. 6:22

Suomessa noudatettavassa rokotus­järjestyksessä on priorisoitu terveyden­huollon henkilöstöä ja yli 70-vuotiaita sekä niitä, joilla on korona­virus­taudille altistavia perus­sairauksia. Muiden sairauksien ja iän ohella vakavan covid-19-tauti­muodon riskiä voivat selittää monet muut tekijät, esi­merkiksi suku­puoli ja ammatti.

Rokotusjärjestyksestä tai yleisemmin tartuntojen torjuntatoimista päätettäessä pitäisi arvioida suorien terveysriskien ohella eri vaihtoehtojen yhteiskunnallisia kustannuksia. Niitä ei mitata ainoastaan vakavaa tautimuotoa koskevina suorina terveys­riskeinä, vaan tartuntojen leviämistä ehkäisemällä vähennetään myös tartuntoihin tai niiden pelkoon liittyviä kustannuksia.

Rokotusjärjestyksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä, jos valtaosa kansalaisista saadaan rokotettua lyhyessä ajassa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että rokotetoimitukset ja rokottaminen kestävät pitempään kuin aiemmin odotettiin, ja nykytilanteessa rokotusjärjestystä hienosäätämällä voidaan saavuttaa suuria terveydellisiä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä.

Tässä hienosäädössä kannattaisi vertailla esimerkiksi ammattiryhmien tartuntariskejä. Helsinki Graduate School of Economicsin (Helsinki GSE) tammikuussa julkaisemassa raportissa eri ammateissa toimivien suhteellista tartuntariskiä kuvataan niin sanotuilla vetosuhteilla. Tämä tilasto­tieteen käsite (englanniksi odds ratio) auttaa ymmärtämään riskitekijöiden ja sairastumisen välisiä yhteyksiä. Vetosuhteisiin perustuvan analyysin tarkkuutta voidaan vielä parantaa ottamalla huomioon koronavirustestimäärien erot ammattiryhmien välillä – terveydenhuollon ammattilaiset esimerkiksi käyvät testeissä todennäköisemmin kuin muut ammattiryhmät.

Empiirinen analyysi voi osoittaa esimerkiksi, että suurten kaupunkien miespuoliset linja-autonkuljettajat olisi rokotettava ennen maaseudun naispuolisia maatalousyrittäjiä. Tällainen tilastollinen päättely voi vaikuttaa syrjivältä, mutta sen avulla saatetaan välttää vakavia sairastumisia ja jopa kuolemia. Suomalaiset ovat luultavasti valmiita hyväk­symään parhaaseen tietoon perustu­van rokotusjärjestyksen, kunhan pää­töksenteon perusteena oleva tieto on vapaasti saatavilla.

Vetosuhteisiin perustuvaa vertailua voidaan käyttää myös koronavirus­rajoitusten määräämiseen tai niiden purkamiseen liittyviä ratkaisuja perusteltaessa. Esimerkiksi koulujen ja muiden oppilaitosten sulkemisen etuihin ja haittoihin sisältyy epävarmuutta, jota voitaisiin vähentää luotettavan tutkimusnäytön avulla. Jos vaikkapa puolet pääkaupunkiseudun yläkouluista valittaisiin arpomalla pariksi ­viikoksi etäopetukseen, päästäisiin ar­vioimaan koulujen tartuntariskin vaikutusta lasten vanhempien tai opettajien koronavirustartuntoihin.

Joidenkin koulujen valitseminen satunnaisesti etäopetukseen ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Tietoa etäopetuksen vaikutuksista voidaan hankkia myös vertailemalla tartuntamääriä esimerkiksi erilaisia etäopiskelukäytäntöjä jo noudattaneiden kuntien ja niiden oppilaitosten välillä.

Aiempaa luotettavamman tartunta- ja sairastumisriskejä koskevan tutkimustiedon avulla sulkutoimia ja rokotuksia voidaan ohjata kustannusvaikuttavampaan suuntaan. Rokotuskattavuuden parantuessa monien sulkutoimien terveys- ja taloushyödyt vähene­vät, ja siksi kevään kuluessakin rajoi­tuksia pitäisi arvioida yhä tarkemmin.

Nyt tarvitaan lääketieteen, epide­miologian ja talouden asiantuntijoiden saumatonta yhteistyötä. Suorien ja välittömien terveysriskien ja epäsuorien taloudellisten vaikutusten ohella pitää ottaa huomioon myös sulkutoimien kielteiset hyvinvointi- ja ­oppimisvaikutukset nuoriin. Rokotuskattavuuden parantuessa lähikuukausina näiden tavoitteiden suhde on aiempaa monimutkaisempi.

Mika Kortelainen ja Topi Miettinen

Kortelainen on terveystaloustieteen professori Turun yliopistossa sekä johtava tutkija Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa ja Helsinki GSE:n Tilannehuoneessa. Miettinen on kansantaloustieteen professori Svenska handelshögskolanissa ja Helsinki GSE:ssä.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide