Joustavia äänestysmuotoja pitää kehittää poikkeusolojen varalle - Mielipide | HS.fi

Joustavia äänestysmuotoja pitää kehittää poikkeusolojen varalle

Nykyistä laajempi ennakko- ja kirjeäänestäminen sopisi pandemian aikaan, ja netti­äänestämistäkin olisi syytä arvioida uudelleen.

19.2. 2:00 | Päivitetty 19.2. 6:21

Suomessa vaali­lain­säädäntö on eheä kokonaisuus, jota on asteittain muokattu ja täydennetty.

Viime viikkoina on käyty keskustelua huhtikuun kuntavaalien mahdollisesta siirtämisestä ja siitä, miten vaalit voidaan järjestää optimaalisesti myös terveyden näkökulmasta. Nykytilanne korostaa tarvetta kehittää joustavia ­äänestysmuo­toja, sillä yllättäviä tekijöitä esiintyy vastaisuudessakin – ja myös vaalien ­aikaan.

Ennakkoäänestys ja mahdollisuus kirjeäänestämiseen ovat jo joustavoittaneet äänestämismuotoja, mutta ne eivät nykymuodossaan ratkaise kaikkia ilmenneitä ongelmia.

Ennen vuoden 1998 vaalilakiuudistusta vaadittiin erillinen syy äänestää ennakkoon. Sen jälkeen ennakkoäänestäminen on kasvattanut suo­siotaan. Kevään 2019 eduskuntavaaleissa ennakkoon äänesti jo 1,5 miljoonaa suomalaista: ensimmäistä kertaa ennakkoon äänestäneiden osuus oli suu­rempi kuin varsinaisena vaalipäivänä ­äänestäneiden.

Pandemian oloissa ennakkoäänestysaikaa voisi pidentää ja mahdollisesti porrastaa esimerkiksi varaamalla muutama tunti päivässä vain iäkkäimmille. Samalla tavalla epidemian alkuvaiheessa viime keväänä turvattiin riskiryhmien kauppa-asiointia. Äänestysturvallisuutta olisi mahdollista parantaa myös määräämällä vaalihuo­neistoihin maskipakko ja antamalla vaalihuoneistossa jokaiselle äänestäjälle oma kynä äänestysnumeron kirjoittamista varten. Lähtökohta on kuitenkin ollut, että äänestäminen tapahtuu vaalivirkailijan läsnä ollessa.

Pandemian oloihin paremmin soveltuvan vaihtoehdon tarjoaisikin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ensi kertaa käytössä ollut kirjeäänestys. Nykyinen vaalilaki sallii niin ulkomailla pysyvästi asuvien kuin tilapäisesti oleskelevienkin äänioikeutettujen äänestää kirjeitse kahden todistajan läsnäollessa ilman vaalivirkailijan läsnäoloa. Suomi tuli tältä osin jälkijunassa, monessa EU-maassa kirjeäänestys oli käytössä jo aiemmin.

Suomessa kirjeäänestys on suunnattu vain ulkomailla oleville suomalaisille. Poikkeuksena on neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys, jossa on ollut mahdollista äänestää kirjeitse jo ennen viimeisintä vaalilain muutosta. Kirjeitse äänestäminen onkin kuntien äänestyksissä selvästi suosituin äänestysmuoto.

Kirjeäänestystä tulisikin kehittää myös Suomessa asuville äänioikeutetuille tarjolla olevaksi vaihtoehdoksi.

Kolmas joustava äänestysmuoto on nettiäänestys. Sen soveltamismahdollisuuksia tulisi pohtia uudelleen, koska nettiäänestys ei edellytä fyysistä kontaktia vaalivirkailijoihin.

Vuonna 2017 asiaa arvioineen työryhmän loppuraportti oli hyvin varauksellinen: keskeinen päätelmä oli, että sähköinen tai Viron mallin kaltainen internetpohjainen äänestysjärjestelmä ei ole yhtä luotettava tapa kuin perinteinen ”kynä ja paperi” -äänestäminen. Riskiä pidettiin niin suurena, että se sai hylkäämään nettiäänestämisen edut, kuten nuorten tai muiden erityisryhmien huomioimisen ja motivoinnin. Raportissa ei kuitenkaan liiemmin pohdittu, voisiko netti­äänestäminen turvata nykykäytäntöä paremmin vaali- ja ääni­oikeuden toteutumisen pandemian kaltaisissa poikkeusoloissa.

Äänestysmuotojen kehittäminen on aina mutkikas prosessi, johon nivoutuu monenlaista poliittista harkintaa ja arviointia. Suosisivatko muutokset joitain äänestäjäryhmiä tai puolueita toisten kustannuksella? Millainen vaikutus asialla olisi poliittisiin voimasuhteisiin? Suomessa vaalilainsäädännön kehittämisen tärkein ohjenuora on ollut jatkuvuuden varmistaminen ja riskien minimointi.

Suomalaisen tiedeakatemian tuoreen kannanoton mukaisesti kriisinkestävän yhteiskunnan rakentamisessa tarvitaan kekseliäitä ja uuteen tilanteeseen räätälöityjä ratkaisuja. Samaa lähestymistapaa tulisi soveltaa myös pohdittaessa keinoja vahvistaa kansalaisten poliittista osallisuutta. Sillä on poikkeusoloissa erityisen suuri merkitys.

Johanna Peltoniemi ja Hanna Wass

Peltoniemi on tutkijatohtori ja Wass yleisen valtio-opin dosentti Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide