Suomella on erikoinen ongelma: maata johtavat harvinaisen arvostettu presidentti ja poikkeuksellisen suosittu pää­ministeri - Mielipide | HS.fi

Suomella on erikoinen ongelma: maata johtavat harvinaisen arvostettu presidentti ja poikkeuksellisen suosittu pää­ministeri

Sekä presidentti että pääministeri ovat vakuuttaneet, ettei heidän välillään ole ongelmia, mistä voi päätellä, että ongelmia on.

21.2. 2:00 | Päivitetty 21.2. 8:29

Pääministeri Sanna Marin (sd) pääsi uuden Time-lehden kanteen yhtenä sadasta tulevaisuuden vaikuttajasta. Vaikka verkkolehden kuviin oli valittu kuusi henkilöä, huomionosoitus ei ollut vähäinen. Siksi monet tyrmistyivät, kun lehden verkkosivuille ilmestyi suomalaisia haukkumaan pääministeriä.

Turhaan tyrmistyivät. Marin on suosittu pääministeri, mutta kaikki eivät hänestä pidä, eikä tarvitsekaan pitää. Pääministeri on poliittinen virka, eikä poliitikko voi koskaan olla kaikkien mieleen. Sitä varten Suomessa on presidentti.

Presidentin virka on Suomessa erikoinen ins­tituutio. Se luotiin pakon edessä, kun kuningashaave kaatui Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa. Presidentin poliittinen valta on vaihdellut, mutta arvostus kestänyt.

Kansan mielissä presidentti on perinyt Ruot­si–Suomen ajoilta juontuvan ”hyvän kuninkaan” roolin. Se tarkoittaa sitä, että presidentin toivotaan olevan kansan puolella eliittiä vastaan. Siksi presidentinvirkaan pyrkivälle on edullista olla sopivasti ulkopuolinen, miksei vähän hankalanakin pidetty hahmo.

Nykyinen viranhaltija Sauli Niinistö sopi hyvin tähän profiiliin ja on täyttänyt kansan toiveet myös virassa ollessaan, mistä kertoo presidentin kansansuosio. Yli 90 prosentin kannatus on niin kova, että vastaavaa löytyy lähinnä niistä maista, joissa johtajalla on valta itse päättää omista suosionumeroistaan.

Kiinnostavaa on, että Suomessakin lisääntynyt politiikanvastaisuus tai mielipiteiden jakautuminen eivät ole juurikaan heijastuneet presidenttiin, jota arvostavat myös muuten eliittiä arvostelevat perussuomalaiset.

Presidentti Niinistö tuntuu viihtyvän kansakuntaa kokoavana hahmona. Siihen viittaavat myös hänen puheensa, joissa hän usein hakee tolkun keskitietä eri mielipidesuuntien välillä.

Kansallisen yksimielisyyden ylläpitäminen on­kin presidentille luonteva rooli. Kriisien maailmassa laajasti arvostettu presidentti voi olla ar­vokas voimavara, koska häntä kuuntelevat ehkä nekin, jotka eivät muita enää kuuntele. Monessa maassa – esimerkiksi Yhdysvalloissa – sellaiselle kokoavalle hahmolle olisi nyt tarvetta.

Presidentin kannalta arvovallan hankkiminen, säilyttäminen ja käyttäminen vaativat kuitenkin taitoa ja tarkkuutta, sillä arvovalta kuluu käytössä, kuten kaikki valta. Toisaalta, miksi hankkia valtaa, jos sitä ei käytä?

Pääministerillä ei yleensä ole tällaisia ongelmia, sillä hän joutuu käyttämään ja kuluttamaan valtaansa sellaista vauhtia, että suosikista voi tulla sylkykuppi ennen kuin huomaakaan. Viimeksi niin kävi Juha Sipilälle (kesk). Edellinen kaksi täyttä kautta (1995–2003) hallinnut pääministeri oli sosialidemokraatti Paavo Lipponen.

Marinin suosio on säilynyt toistaiseksi korkealla. Se johtunee sitä, että hän on päässyt esiintymään kansallisen koronataistelun johtajana – ja myös onnistunut siinä. Tilastojen mukaan Suomi on selvinnyt koronavirusepidemiasta paremmin kuin juuri mikään muu Euroopan maa.

”Kansainvälisesti Sanna Marinia on juhlittu nuorena pääministerinä. Hän ei ole kuitenkaan politiikan noviisi, ja pandemian aikana hän on todistanut, että hyvä johtajuus ei riipu iästä”, Marinia hehkutti Time-lehdessä Norjan pääministeri Erna Sohlberg.

Nyt Suomella on siis laajasti arvostettu presidentti ja poikkeuksellisen suosittu pääministeri. Se on synnyttänyt tilanteen, jossa molempien sanomisia ja tekemisiä tulkitaan valtakilpailun kautta. Sekä presidentti että pääministeri ovat vakuuttaneet, ettei heidän välillään ole ongelmia, mistä voi päätellä, että ongelmia on.

Yleisössä oleville presidentin ja pääministerin kyttäyskisa on poliittista ajanvietettä, jota seuraillessa kannattaa kuitenkin muistaa yksi asia: jos Suomen ongelma on se, että meillä on maan johdossa kaksi harvinaisen suosittua henkilöä, moni muu maa ottaisi Suomen ongelmat mie­lellään.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimituksen esimies.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide