Luin järkyttyneenä (HS 17.2.), että Espoon kaupunki valmistelee parhaillaan säästöpakettia opetukseen ja varhaiskasvatukseen.
Pääsen työssäni luokanopettajana seuraamaan aitiopaikalta, mitä Espoon kaupungin suomenkielisen opetustoimen ja opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan päätökset tarkoittavat ruohonjuuritasolla espoolaisessa alakoulussa. Tilanne on jo nyt äärimmäisen huolestuttava. Luokanopettajat on ajettu tilanteeseen, jossa meidän on mahdotonta toteuttaa meille annettua tehtävää niin hyvin kuin lapset ansaitsisivat.
Espoo on lähtenyt toteuttamaan vahvasti ajatusta, että jokaisella lapsella on oikeus lähikouluun. Käytännössä tämä tarkoittaa erityisluokkien vähentämistä ja tukea tarvitsevien lasten sijoittamista lähikoulun yleisopetuksen luokkaan. Lapsen sosiaalisten suhteiden ja perheen arjen sujumisen kannalta lähikoulu on hyvä vaihtoehto. Sekä koulutuksen järjestäjän että lasten huoltajien kannattaisi kuitenkin suhtautua kriittisesti siihen, onko se lapsen oppimisen ja tasapainoisen kasvun kannalta kaikille paras vaihtoehto.
Yleisopetuksen ryhmäkoot ovat suuria, ja erityistä ja tehostettua tukea tarvitsevia oppilaita on runsaasti joka ryhmässä. Jos lähes kolmannes tai jopa useampi ison opetusryhmän oppilaista tarvitsee lisätukea oppimiseensa, siihen eivät riitä pelkät hyvät aikeet ja huolellisesti täytetyt tuen asiakirjat Wilmassa.
Luokissa, joissa inkluusiota toteutetaan jo nyt, lisätukea tarvitsevia oppilaita voi olla lähes puolet luokan oppilaista. Me tarvitsemme kouluihin lisää erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia, jotta oppilaiden tukemiseen olisi realistiset edellytykset.
Yhden luokanopettajan voimin ja muutamalla laaja-alaisen erityisopettajan tukitunnilla suurin osa oppilaista ei saa sitä tukea, jota he tarvitsisivat. Puhumattakaan yleisen tuen oppilaista, jotka myös tarvitsisivat opettajan huomiota luokassa. Oppitunneilla tunnen usein olevani kuin ensihoitaja onnettomuuspaikalla. Arvioin, kuka tarvitsee kriittisimmin apua ja kuka voi odottaa. Liian usein odottajia on liikaa, minkä seurauksena oppimisrauha kärsii.
Opettajana uuvun työtaakkani alle ja koen jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, kun näen, mitä oppilaani tarvitsisivat, mutta koululla ei ole tarjota sitä heille. En ole ajatusteni kanssa yksin, vaan moni kollega on kanssani samaa mieltä. Meillä on osaamista tukea niitä lapsia, jotka tukea eniten tarvitsisivat, mutta meiltä on viety keinot tuen toteuttamiseen.
Koulusäästöjen maksajiksi ovat joutumassa ne lapset, jotka ovat jo nyt heikoimmassa asemassa. Kouluihin tarvitaan säästöjen sijaan lisää resursseja, jos me haluamme tarjota kaikille oppilaille tasa-arvoisen peruskoulun.
Turhautunut luokanopettaja
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
