Kun somessa kuplii, median pitää pysähtyä miettimään - Mielipide | HS.fi

Kun somessa kuplii, median pitää pysähtyä miettimään

Valeuutisten ja salaliittoteorioiden nostamista julkisuuteen on syytä pohtia samaan tapaan kuin terrori-iskujen kohdalla on tehty.

27.2. 2:00 | Päivitetty 27.2. 14:00

Salaliittoteorioita ja disinformaatiota on käsitelty julkisuudessa laajasti. Mitä tahansa journalistista mediaa seuraavan on ollut lähes mahdotonta olla törmäämättä yhteiskuntarauhaa ja yleisesti hyväksyttyjä totuuksia horjuttavaan sisältöön ja kampanjoihin, jos niiltä onkin sosiaalisessa mediassa vielä välttynyt.

Vaikka sosiaalisessa mediassa jokaisella käyttäjällä on ääni, kaikki käyttäjät ja asiat eivät saa laajaa huomiota. Journalismi toimiikin huomion vahvistajana, jolla on valtaa ja resurssit suunnata suuren yleisön katse haluamiinsa asioihin. Terrorismiuutisoinnin yhteydessä uutistoimituksissa puntaroidaan huolellisesti sitä, miten uutisoinnin tapa ja volyymi vaikuttavat terroristin tavoitteiden toteutumiseen esimerkiksi pelon lietsomisessa. Näitä pohdintoja ohjaavat journalistiset käytännöt, käsitykset yleisön odotuksista sekä käsitykset journalismin yhteiskunnallisesta tehtävästä ja vastuusta.

Näyttäisi siltä, että vuosien julkinen keskustelu terrorismin ja median yhteen kietoutuneesta luonteesta on vaikuttanut journalistisiin käytäntöihin iskujen uutisoinnissa. Parhaimmillaan julkaisupäätökset tehdään tietoisina median ja terrorismin keskinäisriippuvuudesta: siitä, että terrori-iskun tarkoitus on aina herättää huomiota ja että tätä huomiota pitkälti säätelee journalistinen media.

Disinformaation eli tarkoituksellisesti harhaanjohtavan tiedon kohdalla tällainen pohdinta on vasta alussa. Disinformaation määrä kasvaa erityisesti konfliktiherkkien aiheiden, kuten vaalien ja suurten mediatapahtumien, yhteydessä. Viime kuukausina tiedotusvälineissä on ollut sadoittain uutisia, haastatteluja, kolumneja ja analyyseja esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalien yhteydessä levinneestä Qanon-salaliittoteoriasta.

Koronavirukseen ja rokotteisiin liittyvä virheellinen tieto ja disinformaatio ovat nekin saaneet näkyvyyttä. Erityinen kiinnostus on kohdistunut siihen, miksi salaliittokertomukset tempaavat ihmisiä mukaansa ja ketkä ovat erityisen alttiita tälle. Salaliittoteorioita on käsitelty sosiaalisen median ilmiönä, poliittisena ilmiönä, psykologisena ilmiönä ja jopa uskonnollisena ilmiönä. Näille ilmiöille huomiota antavan journalismin oma rooli on kuitenkin jäänyt vaille huomiota.

Huomiotta on jäänyt myös se, että yhä suurempi osa kiertävistä valeuutisista, salaliittonarratiiveista ja disinformaatiosta on tietoisesti tuotettua poliittista manipulaatiota ja propagandaa. Tällaista manipulaatiota tuottavat jotkin valtiot sekä erilaiset poliittiset ja kaupalliset toimijat eri maissa omia asemiaan parantaakseen tai taloudellisten intressien vuoksi. Tällaisen manipulaation levittäminen sen sisältöjä toistamalla on samaan tapaan kyseenalaista kuin terroristien viestin vahvistaminen massiivisella uutisoinnilla terrori-iskuista.

Sosiaalisessa mediassa parhaiten huomiota saa tunteita herättävä aineisto. Kuohuttavia sisältöjä ovat esimerkiksi valheet, joiden saama huomio kasvaa, koska niitä jakavat sekä asian puolelle asettuvat että vastustavat ja myös valheita oikaisevat toimijat. Journalistinen pyrkimys välittää todennettua tietoa saattaa johtaa outoon reaktiiviseen suhteeseen, jossa aina uudet vääristelyt ja epätarkkuudet nousevat julkisuuteen kumottaviksi. Tässä sekä media että valheelliset väitteet saavat osansa huomiosta.

Huomio on arvokasta tavaraa. Jokainen klikkaus ja jako on huomiota, mutta laajaa yhteiskunnallista todellisuutta niistä tulee vasta kun aihe nousee julkiseen keskusteluun.

Disinformaation, salaliittoteorioiden ja valeuutisten uutisoinnista onkin syytä käydä samantapainen julkinen reflektointi kuin terrori-iskujen kohdalla on käyty. Huomiokonetta tulee säädellä niin, ettei se hurahda käyntiin automaattisesti, kun sosiaalisessa mediassa näyttäisi kuplivan jotain kiinnostavaa ja pöyristyttävää. Median on pystyttävä arvioimaan omaa rooliaan potentiaalisena disinformaation levittäjänä.

Katja Valaskivi ja Niina Uusitalo

Valaskivi on apulaisprofessori ja johtaa Salaliittoteorioiden politiikka -tutkimushanketta Helsingin yliopistossa sekä Hybridi terrori -tutkimuskonsortiota. Uusitalo on tutkijatohtori Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksessa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide