Arvot ovat toimintaa, eivät puhetta - Mielipide | HS.fi

Arvot ovat toimintaa, eivät puhetta

Yhteisten arvojen määritteleminen ei ole helppoa. Mutta työ kannattaa tehdä, koska arvojen tuominen päätöksenteon ytimeen kasvattaa luottamusta.

2.3. 2:00 | Päivitetty 2.3. 9:36

Viime viikon­loppuna sosiaalisen median kanavissa keskusteltiin kiivaasti arvoista. Yritys­maailmassa se ei ole uutta, koska arvoista puhutaan jatkuvasti. On pakko. Yhteisten arvojen tavoitteena on kasvattaa organisaation ymmärrystä siitä, minkälainen yritys tai yhteisö on ja haluaa tulevaisuudessa olla.

Arvot voidaan muotoilla listaksi, huoneentauluksi tai tarinaksi. Oleellista on kuitenkin se, että arvot sidotaan arkeen ja arjen valintoihin – ja että niiden mukaan sitoudutaan toimimaan.

Puhe arvoista on kuitenkin jäänyt monissa organisaatioissa arvojen kirjaamiseksi. Monesti arvot ovat yritysjohdon valitsema lista universaaleja hyveitä, joilla ei ole juuri mitään tekemistä arjen pää­töksen­teon tai valintojen kanssa. Silloin arvojen yhteys toimintaan on ohutta.

Aiheellisesti voisi toki myös kysyä, onko arvo arvo laisinkaan, jollei se näy valinnoissa tai päätöksissä.

Viime aikojen kiinnostavin esimerkki arvojen ja toiminnan välisestä yhteydestä löytyy Twitter-yhtiöstä, joka ilmoittaa omilla nettisivuillaan kannustavansa rohkeaan, luottamusta herättävään puheeseen. Yhtiö olikin ajautumassa hankalaan arvoristiriitaan, kun Yhdysvaltojen entinen presidentti Donald Trump käytti yhtiön alustaa virheellisten tietojen välittämiseen presidentinvaalien tuloksesta. Lopputulos oli, että Trumpin tili suljettiin.

Korona-aika korostaa arjesta kauaksi jääneiden arvojen paperinmakuisuutta. Yli miljoona suomalaista on tehnyt nyt melkein vuoden etätöitä. Yksin omassa keittiössä voi olla vaikea muistaa, mitä arvoista sanottiin jossakin etäiseksi jääneessä strategiakirjauksessa. Voi olla vaikea elää todeksi vaikkapa yhteisöllisyyden arvoa. Etätyössä myös normaaliin työpäivään kuuluvat satunnaiset kohtaamiset puuttuvat.

Tämä kääntää organisaation katseen sisäänpäin. Sisäinen viestintä voi auttaa, mutta tiiviisti arjessa kiinni olevilla arvoilla luodaan se liima, joka saa porukan ja asiakkaat tuntemaan kuuluvansa joukkoon, jossa he haluavat olla mukana, vaikeinakin hetkinä. Kuten vaikkapa huoltamoyrittäjä Jari-Pekka Koponen, joka sinnikkäästi kieltäytyy myymästä alkoholia ja tupakkaa asemillaan, vaikka menettää siinä joka päivä rahaa kilpailijoihinsa verrattuna. Arvot ovat tekoja, joista myös maksetaan hintaa. Siksi ne ovat arvokkaita.

Kiittely tällaisesta arvojen mukaisesta toiminnasta herättää kuitenkin pohtimaan. Onko siitä tullut harvinaisuus? Arvojenhan pitäisi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan tekojamme ja valintojamme ohjaavia periaatteita. Arvot ovat siis toimintaa. Eivät puhetta.

Ihannetapauksessa arvot rakennetaan ja sanoitetaan yhdessä. Niitä myös tarkistetaan porukalla aika ajoin. Mutta yrityksen johto tekee toiminnallaan arvot arjessa todeksi. Tai vesittää ne vain sanoiksi. Ja vaikka johto ei ottaisi tehtäväkseen huolehtia, että arvot löydetään yhdessä, ne ovat silti olemassa.

Työtä ja päätöksiä ei tehdä tyhjiössä. Ne perustuvat aina arvoihin – joko omiin tai yhteisiin. Jokaisella on oikeus henkilökohtaisiin arvoihinsa, mutta samalla on niin, että yhteistä suuntaa ja tavoitteita voi tavoitella vain yhteisellä arvopohjalla.

Yhteisten arvojen määritteleminen ei ole helppoa. Mutta työ kannattaa tehdä, koska arvojen tuominen päätöksenteon ytimeen kasvattaa luottamusta. Toimintaympäristön ollessa poikkeuksellisen laajassa ja hallitsemattomassa turbulenssissa luottamus työyhteisön sisällä on tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Ehkä yksi korona-ajan ho­pea­reunuksista on, että heräämme joukolla toden teolla vaatimaan arvojen muuttumista sanoista teoiksi ja arkiseksi toiminnaksi.

Kirjoittaja on Ellun kanat -viestintätoimiston toimitusjohtaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide