Pandemiaa hallitaan säätelemällä perusoikeuksia oikeassa suhteessa - Mielipide | HS.fi

Pandemiaa hallitaan säätelemällä perusoikeuksia oikeassa suhteessa

Nykytilanteessa tarvitaan hyvää lainvalmistelua, jossa rajoitusten tuomaa taakkaa arvioidaan tarkasti saatavaan hyötyyn nähden.

3.3. 2:00 | Päivitetty 3.3. 7:09

Koronavirus­pandemian tehokas hillitseminen turvaa kahta keskeistä perus­oikeutta: oikeutta elämään ja terveyteen. Näiden toteutuminen ei kuitenkaan onnistu ilman useiden muiden perus­oikeuksien voimakasta rajoittamista.

Jos julkinen valta viivyttelee jotain tarpeellista perusoikeus­rajoitusta, se vaikeuttaa väistämättä ja nopeasti kokonaisuuden hallintaa. Esimerkiksi käy rajaturvallisuus. Kun pakollisia testitodistuksia tai pakkotestauksia ei saatu puutteellisen lainvalmistelun takia aikaisemmin järjestetyksi, nyt joudutaan hillitsemään muuntoviruksen kiihtyvää leviämistä huomattavasti järeämmillä toimilla.

Tasapainoilu eri perusoikeuksien kesken voi vaikuttaa nollasumma­peliltä mutta ei ole sitä. Viivyttely kostautuu. Toisaalta, jos rajoituksia säädetään liian yleisinä ja huonosti kohdennettuina, perusoikeuksien rajoitus on osin turha ja ihmisten koronaväsymys vain lisääntyy. Jokaisen perusoikeuteen kajoavan toimenpiteen aiheuttama taakka pitää punnita suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Raskaskin taakka on perusteltu, jos tartuntatapauksia saadaan painetuksi alemmas.

Perusoikeuksien edistämisen ja rajoittamisen kokonais­valtainen ar­viointi kuuluu valtioneuvostolle. Tehtävää ei ole mahdollista ulkoistaa eduskunnan perustuslaki­valiokunnalle: valiokunnan kuuluu ottaa kantaa vain hallituksen kulloiseenkin esitykseen tai jo antamaan asetukseen. Rajoitustoimet päätyvät eduskunnan arvioitaviksi peräkkäin, mutta valtioneuvostolla on mahdollisuus arvioida niitä myös rinnakkain ja kokonaisuutena.

Jo pandemian alkuvaiheessa perustuslakivaliokunta korosti, että ensi­sijaisesti pitäisi pyrkiä yksilökohtaisiin rajoituksiin summaarisesti suuriin joukkoihin kohdistuvien rajoitusten sijaan. Silti useat rajoitustoimet on säädetty niin yleisinä, että niiden piiriin on tullut paljon sellaistakin toimintaa, jonka yhteydessä tartunnat ovat epätodennäköisiä. Se merkitsee osalle ihmisistä ja toimijoista turhaa taakkaa ilman, että saadaan hyötyä.

Rajoitusten tarkka kohdentaminen edellyttää laadukasta lainvalmistelua. Kun esimerkiksi ravintolatoimintaa rajoitetaan, toimenpide voi näyttäytyä yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallisena, jos karaokebaari suljetaan mutta ruokaravintolan annetaan olla auki. Pyrkimys turvata muodollinen yhdenvertaisuus ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että riskikäyttäytymiseltä suljetaan silmät. Lisäksi on ymmärrettävä, mille elämänalueille riskikäyttäytyminen voi siirtyä, jos jotakin toimintaa rajoitetaan.

Perusoikeussääntelyn kannalta on koettu helpommaksi sulkea yhteiskunnan ylläpitämiä toimintoja ja vaikeammaksi rajoittaa yksityistä elinkeinotoimintaa. Vielä painavammat syyt tarvitaan, kun puututaan ihmisten yksityiseen elämänpiiriin. Jos rajoitetaan esimerkiksi suuremman joukon yksityisiä kokoontumisia, saadaan selvää hyötyä ilman, että taakka olisi kenellekään kohtuuton.

Toistaiseksi yksityiseen elämänpiiriin on pyritty vaikuttamaan lähinnä suosituksin, vaikka hyvin tiedetään, etteivät kaikki noudata niitä. Olisikin uskallettava selvittää, millä edellytyksillä velvoittavalla sääntelyllä voidaan puuttua myös joihinkin yksityisen elämänpiirin toimintoihin. Jos tässä arkaillaan liian pitkään, voidaan joutua jo pian turvautumaan selvästi laajempaan ulkonaliikkumiskieltoon.

Pandemian jälkeen tulee arvioitavaksi, millaisia rajoitustoimia tehtiin ja mitä hyötyä niistä oli tartuntojen ja kuolleisuuden vähentämisessä. Lisäksi arvioitaneen, millaisia toimia ei tehty ja mitä niillä olisi voitu saavuttaa. Keskustelun piiriin tulee myös se, jaettiinko rajoitusten aiheuttamaa taakkaa oikeudenmukaisesti eri ihmisryhmien ja toimijoiden kesken.

Osa rajoitustoimista aiheuttaa vain ohimenevää epämukavuutta, mutta jotkin rajoitukset voivat johtaa jopa elämän mittaisiin vahinkoihin. Perusoikeuksien rajoittamista pitää arvioida sekä muodollisen perusoikeus­punninnan kautta että siltä kannalta, millaisena rajoitusten taakka käytännössä ilmenee ja koetaan.

Klaus Nyblin

Kirjoittaja on terveydenhuolto-oikeuteen erikoistunut asianajaja.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide