Moni opiskelija on fyysisesti ja henkisesti täysin yksin - Mielipide | HS.fi

Moni opiskelija on fyysisesti ja henkisesti täysin yksin

Opiskelijoiden väsymystä ja ahdinkoa ei pidä vähätellä.

5.3. 2:00

”Taas tartuntaketju opiskelijabileissä. Opiskelijat eivät malta olla juhlimatta. Opiskelijoiden pitäisi vain aikatauluttaa tehtävänsä, käydä päivittäin lenkillä, pitää kiinni rutiineista ja silloin tällöin tehdä mielekästä puuhaa opintojen ohessa, niin kyllä ne opinnot sitten sujuvat. Apua voi kysyä tästä sähköpostiosoitteesta täysin kasvottomalta ja tuntemattomalta henkilöltä, niin saatat saada vastauksen, jota osaat ehkä tulkita. Opiskelijat ovat niin kovin vastuuttomia.”

Tällainen uutisointi korkeakouluopiskelijoista on monelle hyvin tuttua erityisesti koronavirusajalta.

Vastuu vieritetään opiskelijoiden niskaan, sillä ovathan he aikuisia, vaikka ovatkin nuorimmillaan vain muutamia kuukausia lukioikäisiä vanhempia. Silti lukiolaisten jaksamisesta ja sukupolvikokemusten pois jäämisestä on puhuttu täysin eri sävyyn. Lukiolaiset ja heidän jaksamisensa on otettu myös rajoituksia laadittaessa aivan eri tavalla huomioon. Samaan aikaan Helsingin yliopiston tekemän kyselyn mukaan jopa 60 prosenttia kyselyyn vastanneista opiskelijoista tuntee olevansa joko täysin uupunut tai uupumisriskissä. Luvut ovat ennätyksellisiä.

Miksi korkeakouluopiskelijoiden mielenterveys on toissijaista? Totta kai pandemia koskettaa kaikkia, mutta se ei oikeuta mediaa ja ihmisiä väheksymään opiskelijoiden kokemaa uupumusta ja ahdinkoa. Monilla opiskelijoilla ei ole ollut vuoteen mitään lähiopetusta, ja korkeakouluissa opiskelee fukseja, jotka eivät ole edes koskaan käyneet kampuksella.

Yliopistolta neuvotaan tukeutumaan opiskelukavereihin, mutta mistä näitä kavereita olisi pitänyt saada? Tutustuminen etänä on käytännössä mahdotonta. Pitkät etäpäivät pienissä yksiöissä tai soluasunnoissa ovat puuduttavia, yksinäisiä ja ahdistavia. Etäopetus on usein huonolaatuista ja siihen keskittyminen hankalaa. Vapaa-ajan harrastukset ovat tauolla.

Moni on muuttanut uudelle paikkakunnalle ja yrittää epätoivoisesti aloittaa oman elämänsä. Itsenäistyminen voi olla kelle tahansa hankalaa, ja vielä hankalampaa se on pandemian keskellä. Opiskeluun tarttuminen tuntuu mahdottomalta. Se saa kyseenalaistamaan, opiskeleeko oikeaa alaa ollenkaan ja onko ylipäätään tarpeeksi hyvä korkeakouluun.

Meille opiskelijoille toitotetaan, ettemme ole yksin. Kaikilla on nyt rankkaa. Mutta fyysisesti ja usein myös henkisesti monet meistä ovat nyt täysin yksin. Me ymmärrämme kyllä, ettemme voi juhlia isolla porukalla. Juhlimista enemmän moni meistä kaipaisi ystäviä, kirjastossa opiskelua, lounaalla opiskelukavereiden kanssa käymistä, luentosalissa istumista ja yhteisöllisyyden kokemista. On myös epäreilua verrata yhden vuoden menettämistä työelämässä yhteen opiskeluvuoteen.

Me opiskelijat olemme kyllä valmiita noudattamaan rajoituksia. Toivoisin kuitenkin, ettei meidän koronaväsymystämme vähäteltäisi. Tilanteen vaikutuksista opiskelijoihin tulisi puhua enemmän, eikä vastuuta saisi vierittää opiskelijoiden niskaan. Opiskelijat tulisi myös ottaa paremmin huomioon rajoituksia tehtäessä.

Opiskelijoille tulisi tarjota enemmän tukea ja apua. Oikeaa apua saa vain vaikeiden ja pitkien prosessien jälkeen. Nopeasti saa hyvin pintapuoliseksi ja lyhyeksi jäävää tukea.

Esther Jalovaara

kasvatustieteen opiskelija, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide