Suomen kriisijohtamis­järjestelmä pitää päivittää nykyaikaan - Mielipide | HS.fi

Suomen kriisijohtamis­järjestelmä pitää päivittää nykyaikaan

Suomesta puuttuvat valmiuslakia ja poikkeusoloja kevyemmät keinot.

6.3. 2:00

Monien mielestä koronaviruspandemia on pitkittyessään paljastanut Suomen kriisinjohtamisjärjestelmän ja lainsäädännön heikkoudet sekä EU-päättäjien voimattomuuden johtaa rokotehankintoja. Esimerkiksi oikeuskansleri Tuomas Pöysti totesi äskettäin Ylellä (2.3.), ettei Suomen lainsäädäntö ollut valmis pandemiaan.

Tutkijana olen perehtynyt kriisijohtamiseen Yhdysvalloissa. Omakin huomioni on kiinnittynyt moniin ongelmiin, joita koronaoperaatiossamme on ilmennyt. Suomen kokonaisturvallisuusstrategian keskiössä on viranomaisten, elinkeinoelämän sekä järjestöjen ja kansalaisten yhteistoiminta yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa. Vaikka järjestelmän vahvuutena on pidetty sitä, että se kattaa kaikki yhteiskunnan toimijat ja tasot, yhteistoiminnan johtamisen käytäntöihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

Myös Yhdysvalloissa kansallinen turvallisuus pohjautuu koko yhteisön jaettuun vastuuseen. Siellä strategian tueksi on kehitetty paitsi kriisijohtamisen rakenteita myös kattava valikoima keinoja, joiden avulla päättäjät ja viranomaiset voivat johtaa yhteistoimintaa. Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessamme identifioimme 16 organisointi-, tukemis- ja toimitusvarmuuskäytäntöä, joita New Jerseyn osavaltion viranomaiset käyttivät Sandy-hurrikaaniin liittyvän operaation johtamisessa.

Yhdysvalloissa osavaltioiden keinovalikoimaan kuuluu mahdollisuus aktivoida katastrofijulistuksen muodossa nopeasti käyttöön organisoimista tehostavat mekanismit, valtaoikeudet ja resurssit. Suomesta tällainen, valmiuslakia ja poikkeusoloja kevyempi keino puuttuu.

Koronaviruskriisin aikana on ilmennyt jatkuvaa kangertelua myös järjestelmämme tasojen ja sektorien välisten rajapintojen ylittävässä yhteistoiminnassa. Nämä puutteet yhdistettynä siihen, ettei yksityisen ja kolmannen sektorin edustajia ole juuri ollut mukana koronaviruskriisin koordinaatioryhmässä tai operaatiokeskuksessa, voivat heikentää päättäjien ja viranomaisten mahdollisuuksia johtaa yhteistoimintaa muiden kuin valtiotason julkisten toimijoiden kanssa.

Tiiviimpi yhteistoiminta ja yhteistyö yritysten kanssa olisi oleellista paitsi pandemian voittamiseksi myös tulevaisuuden kriiseihin vastaamiseksi. Yhdysvalloissa päättäjät ja viranomaiset heräsivät jo vuosikymmen sitten laajasti siihen, että käsityksiä yhteistyöstä on syytä päivittää. Sandy-hurrikaanin aiheuttamissa poikkeusoloissa viranomaiset tarjosivat toimitushäiriöitä kohtaaville yrityksille kaiken mahdollisen avun. Koronaviruskriisissä presidentti Joe Bidenin hallinto on tuonut lääkeyritykset yhteen ratkaisemaan rokotepulaa.

Vaikka yksityiset intressit voivat myös vaikeuttaa kriisioperaatioita, EU:lla ja Suomella ei ole varaa pitää yritysten panosta itsestäänselvyytenä. Erityisesti voimistuviin ympäristökriiseihin vastaaminen vaatii koko yhteiskunnan osallistumista. Päättäjien ja viranomaisten työkalupakit voivat olla säädöksiä, rajoituksia ja suosituksia paljon monipuolisempia, kunhan vain terävöitämme kokonaisturvallisuusajatteluamme.

Anne Quarshie

tutkijatohtori, LUT-kauppakorkeakoulu

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide