Sosiaalinen media antoi meille aikaisempaa suuremman kaikukopan, joten myös vastuu sanomisistamme on suurempi - Mielipide | HS.fi

Sosiaalinen media antoi meille aikaisempaa suuremman kaikukopan, joten myös vastuu sanomisistamme on suurempi

Jokaisen instituution ja yksilön tulisi pohtia huolellisesti omalla kohdallaan, onko etsimässä ratkaisuja vai ajamassa yhä uudelleen kohti umpikujaa, kirjoittaa HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

21.3. 2:00 | Päivitetty 21.3. 7:38

Maaliskuun ensimmäisenä maanantaina Sanomatalolle oli luvassa mielenosoitus. Ympäristöliike Elokapina oli ilmoittanut tulevansa lasitalon liepeille vaatimaan suomalaisilta tiedotusvälineiltä kattavampaa uutisointia ilmastonmuutoksen vakavuudesta ja laajuudesta.

Mielenosoituksen sijainti tuntui hieman erikoiselta siihen nähden, että etenkin Helsingin Sanomat on pitänyt ilmastoaihetta näkyvästi esillä viimeisten vuosien ajan. Siksi päätin soittaa Elokapinan edustajalle ennen tapahtumaa.

Puhelimen päässä oli kohtelias mieshenkilö. Hän kertoi mielenosoittajien tuovan Mediatorille jäästä veistetyn sanomalehden muistuttamaan viestinten vastuusta ilmastoasiassa. Sen jälkeen joukko siirtyisi banderolleineen ulkopuolelle.

Keskustelimme nuorten ilmastohuolista. Kysyin arviota siitä, onko nähtävissä merkkejä kasvavasta radikalisoitumisesta aiheen ympärillä. ”Elokapina ainakin tarjoaa väkivallattoman väylän protestille”, kuului vastaus.

Puhelinkeskustelu osoittautui tarpeelliseksi. Kävi ilmeiseksi, etteivät mielenosoittajat halunneet estää tai haitata protestillaan toimittajien työtä. Toisaalta puhelun toiseen päähän saattoi jäädä vaikutelma, ettei mediatalon edustaja suhtaudu yliolkaisesti ilmastoon liittyviin huoliin.

Edellä kertomaani on tavattu kutsua dialogiksi. Dialogin tarpeellisuudesta on puolestaan kirjoitettu kilometrikaupalla kolumneja. Miksi keskusteluyhteyden luominen on silti niin vai­keaa, vaikka hyödyt olisivat ilmeisiä?

Helmikuussa julkaisimme artikkelin, jossa seurakuntapastori Kari Kuula ja MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kutsuttiin vaihtamaan ajatuksia tuotantoeläimistä.

Lähtötilanne oli valitettavan tuttu. Kiistakumppanit eivät olleet puhuneet keskenään kertaakaan ennen haastattelua, vaikka mäiske sosiaalisessa mediassa oli jatkunut jo päivien ajan.

Kuula oli kolumnissaan verrannut eläinten oloja keskitysleireihin. MTK puolestaan oli reagoinut tekemällä Kuulasta kantelun Espoon tuomiokapituliin. Fiksut osapuolet olivat ajaneet itsensä sellaiseen umpikujaan, josta vain dialogilla olisi mahdollista peruuttaa kunniallisesti ulos. Näin tapahtuikin. ”Minua koskettaa, että pohdit asiaa kristityn ihmisen näkökulmasta, ei vain edunvalvonnan näkökulmasta. Se siirtää meidät samalle puolelle”, totesi Kuula.

Marttila puolestaan sanoi: ”Kiitos Kari. Samalla tavoin toivon, etten omilla sanoillani ja teoillani ole pahoittanut mieliä.”

Esimerkkeihin on tiivistynyt pienoiskoossa poliittinen kehitys Suomessa. Ensinnäkin käsillämme on yhteiskunnan laajempi politisoituminen, joka löytää uomiaan perinteisten puolue­kanavien ulkopuolelle – muun muassa suorasta vaikuttamisesta. Toiseksi edessämme on kysymys siitä, avautuuko Suomessa yhä syvempi railo muun muassa kaupunkien ja maaseudun välille. Yhtä olennaista kuin reagoida nuorten ilmastohuoliin on esimerkiksi ymmärtää, millaisessa ahdingossa turveyrittäjät kokevat olevansa.

Dialogin tarve on ilmeinen, eikä sitä pitäisi pelkästään ulkoistaa Erätauko-säätiön kaltaisille tärkeille toimijoille. Jokaisen instituution ja yksilön tulisi pohtia huolellisesti omalla kohdallaan, onko etsimässä ratkaisuja vai ajamassa yhä uudelleen kohti umpikujaa. Koska sosiaalinen media on antanut kansalaisille aikaisempaa suuremman kaikukopan, edellyttää se yksilöiltä ja yhteisöiltä yhä enemmän vastuuta sanomisistaan.

Elokapinalaiset kävivät mielenosoituspäivän aikana myös Yleisradion ja MTV:n mediatalojen kulmilla. Osa palasi Sanomataloon sotkemaan paikkoja kansalaistottelemattomuuden merkiksi.

Ei se mukavalta tuntunut, eikä sopivaltakaan. Mutta provosoituminen tai vihastuminen tuosta melko harmittomasta näytöksestä olisi helposti johtanut etukäteen käsikirjoitettuun vastakkainasetteluun – ja hämärtänyt sen, että molemmat osapuolet ovat ilmastokriisistä huolissaan.

Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide