Kaupunginkin voi nähdä suurena museona, jonka vaiheita ja ajallista kerroksellisuutta on hyvä ymmärtää - Mielipide | HS.fi

Kaupunginkin voi nähdä suurena museona, jonka vaiheita ja ajallista kerroksellisuutta on hyvä ymmärtää

Käsitys museoista taantumuksen ja seisahtuneisuuden kehtoina on vahingollinen.

Kaupunkinäkymä – Amos Rex, Lasipalatsi, Sokos ja Postitalo – Helsingissä.­

23.3. 15:00

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok) sanoo, ettei kaupunki voi olla museo (HS Kaupunki 13.3.).

Tällaisia kielikuvia, joissa museot nähdään kehityksen jarruina ja pysähtyneisyyden symboleina, esiintyy julkisuudessa yleisemminkin.

Pölyttyneitä muistiorganisaatioita voidaan nähdä sarjakuvissa, mutta museoiden todellisuus on jotain aivan muuta kuin vanhanaikaisissa mielikuvissa. Esimerkiksi Vapaavuoren johtaman organisaation oma kaupunginmuseo on hyvä esimerkki siitä, miten museot voivat olla elämyksellisyyden ja teknologisen kehityksen etujoukoissa.

Käsitys museoista taantumuksen ja seisahtuneisuuden kehtoina on siis yksinkertaisesti virheellinen, ja sellaiseen käsitykseen pohjautuvat kielikuvat ovat vahingoksi paitsi museoalalle myös koko kansakunnan historiatietoisuudelle.

Ihmisten olisi hyvä tuntea ja ymmärtää oman ympäristönsä historiallisia vaiheita ja ajallista kerroksellisuutta – mikä ei tietenkään sulje pois tulevaisuuden huomioimista. Kaupunginhallinnoilla ja poliitikoilla on tällaisen historiatietoisuuden kehittämisessä ja ylläpitämisessä tärkeä rooli.

Sosiologi ja historiantutkija Esko Aaltonen totesi aikoinaan: ”Jokaiselle, joka tajuaa ympäristönsä todellisuuden ja pääsee sopusointuun sen kanssa, tulee kyky vapautua hetkellisyydestä ja omaksua pitempi aikamitta, johon sisältyvät menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.” Nämä sanat voisivat toimia hyvinä tienviittoina niille nykyajan toimijoille, jotka sivuuttavat menneisyyden ja joille tulevaisuuskin näyttäytyy lähinnä nykyisten tarpeiden kautta.

Brittiläinen museologi ja toimittaja Kenneth Hudson puolestaan esitteli vuonna 1993 Kööpenhaminan museologiapäivillä ajatuksen, joka yllättää yhä museot perinteisesti ymmärtävän yleisön: ”Eurooppa on yksi suuri museo, jossa jokainen rakennus, jokainen pelto ja joki ja rautatie sisältää vihjeitä kyseisen maan menneisyydestä, kunhan katsojalla on tarvittava tieto siitä, mitä hän katsoo. Siellä täällä suuressa museossa on laitoksia, joita kutsumme museoiksi. Niiden päätehtävä on auttaa ihmistä ymmärtämään suurta museota. Ne saavat oikeutuksensa siitä, että ne katsovat ulospäin, eivät sisäänpäin.”

Erityisiä museorakennuksia ja museoinstituutioita ympäröi siis niin sanottu suuri museo. Se on maailma ympärillämme.

Ei ole tarpeen mennä museoon nähdäkseen merkkejä menneestä ja eri ajoista. Historia on läsnä, missä ikinä kuljemmekin.

Janne Vilkuna

museologian professori

Jani Tanskanen

kulttuuritoimittaja, väitöskirjatutkija

Jyväskylän yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide