Uusi rauhanrahasto militarisoi Euroopan unionia - Mielipide | HS.fi

Uusi rauhanrahasto militarisoi Euroopan unionia

Euroopan rauhanrahaston käyttöönottoon liittyy riskejä, joiden huomiotta jättäminen voi lisätä epävakautta konfliktialueilla.

31.3. 2:00 | Päivitetty 31.3. 6:48

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi maanantaina 22. maalis­kuuta uuden Euroopan rauhan­rahaston (EPF) käyttöön­oton. Kyseessä on EU:n budjetin ulko­puolinen rahoitus­instrumentti. Noin viidellä miljardilla eurolla katetaan vuosina 2021–2027 kaikki EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuus­politiikan ulkoinen toiminta, jolla on sotilaallinen tai puolustuksellinen ulottuvuus. Uuden rahoitus­instrumentin on tarkoitus vahvistaa EU:n toiminta­kykyä konfliktien ennalta­ehkäisemiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi unionin rajojen ulkopuolella osana EU:n kokonais­valtaista lähestymis­tapaa konflikteihin.

Katariina Mustasilta on tutkijatohtori Ulkopoliittisessa instituutissa. VIERASKYNÄ­

Rauhanrahasto on huomionarvoinen uudistus yhteisen ulko- ja tur­vallisuuspolitiikan työkalupakissa. Se mahdollistaa ensimmäistä kertaa EU:n suoran aseellisen tuen unionin ulkopuolisten maiden turvallisuustoimijoiden vahvistamiseksi.

Rahaston uskotaan lisäävän EU:n toimintavapautta ja ketteryyttä ja siten vahvistavan toiminnan tehokkuutta. Se voikin parhaimmillaan edistää esimerkiksi EU:n koulutusoperaatioiden vaikuttavuutta parantamalla koulutukseen vaadittavan välineistön saatavuutta. Näin se voi vahvistaa EU:n asemaa suhteessa muihin konflikti­alueilla vaikuttaviin ulkovaltoihin.

Tyyne Karjalainen on tutkija Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa. VIERASKYNÄ­

Uuden rauhanrahaston käyttöön­ottoon liittyy kuitenkin myös merkittäviä riskejä, joiden huomiotta jättäminen voi lisätä epävakautta konfliktialueilla ja heijastua siten myös ­Eurooppaan.

Useat kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa rahastoon kuuluvasta koulutus- ja varustamiskomponentista, jonka avulla EU voi tarjota sotilaskoulutusta ja toimittaa sotilaallisia ja puolustukseen liittyviä tarvikkeita kumppaneille. Sen pelätään ennemmin lisäävän kuin vähentävän aseellisen väkivallan uhkaa siviilien näkökulmasta. Riskinä on, että EU:n toimittamat tarvikkeet ja taidot päätyvät vääriin käsiin ja ruokkivat väkivallan kierrettä ja epävakautta kohdemaissa.

Myös aseistettujen sotilaiden tekemät ihmisoikeusrikkomukset ja väkivalta siviilejä kohtaan huolestuttavat.

Nimestään huolimatta rauhanrahasto edustaa myös EU:n militarisoitumista. Militarisoitumista vastustaville kriitikoille rahasto näyttäytyy vaikutuksiltaan epäselvänä kovan turvallisuuden ja geopolitiikan välineenä, joka ei luultavasti palvele rauhanrakentamista pitkällä aikavälillä tai vastaa kohdemaissa asuvien turvalli­suus­­tar­peisiin. Maltillisemmissakin asian­tun­tijoissa rauhanrahasto herättää huolta siitä, jatkuvatko EU:n investoinnit pitkän aikavälin rauhanrakennukseen ja konfliktien ennaltaehkäisyyn tai ennakoidaanko varustamiseen liittyviä riskejä riittävästi.

Uutta rauhanrahastoa on kritisoitu myös siitä, että Afrikan unionin kyky valvoa EU:n toimia Afrikassa vähenee. Rahasto korvaa EU:n aiemman Afrikan rauhanrahaston (APF), jonka kautta EU on tukenut Afrikan unionia ja muita afrikkalaisia instituutioita konfliktien ennaltaehkäisyssä. Uuden rahaston myötä EU voi ohittaa Afrikan unionin rahoituspäätöksissään, jolloin vastuu tuen käyttämisestä jakautuu EU:lle ja tuen saajille. Tämä voi heikentää Afrikan unionin toimijuutta maanosan rauhanpyrkimyksissä.

EU:n on kehitettävä kattavampi toimintamalli rauhanrahastoon liittyvien riskien ennakoimiseksi ja minimoimiseksi. Siviilien turvallisuuden ja hallinnon kokonaisvaltaisen vahvistamisen on oltava etusijalla. Erityisen tärkeitä asioita ovat koulutettujen ja aseistettujen joukkojen toiminnan seuranta sekä valmiussuunnitelma ja sen johdonmukainen käyttö tuen väärinkäytös­tilanteissa.

Rauhanrahaston vaikutusten ar­viointi vaatii selkeää poliittista tavoitteenasettelua, joka on tähän asti jäänyt puutteelliseksi. Kokonaisvaltainen lähestymistapa ei voi johtaa toiminnan suurpiirteiseen arviointiin: jokaista yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan välinettä on voitava arvioida sille asetettuja tavoitteita vasten. EU:n on lisäksi varmistettava, että Afrikan unionin rooli maanosansa rauhanprosessien valvojana säilyy ja sitä konsultoidaan systemaattisesti, kun EU käyttää uutta instrumenttiaan Afrikassa.

Katariina Mustasilta ja Tyyne Karjalainen

Mustasilta on tutkijatohtori ja Karjalainen tutkija Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide