Moni liikuntarajoitteinen on pysyvästi loukussa - Mielipide | HS.fi

Moni liikuntarajoitteinen on pysyvästi loukussa

1.4. 2:00

Koronaviruspaholainen on vaikeuttanut elämäämme. Pulmista näkyvimpiä on ollut kontaktien välttämisen mukanaan tuoma yksinäisyydentunne.

Me selviämme koronaviruksesta, mutta kaikki eivät palaa yhtäläisiin ihmiskontakteihin. Koronavirusepidemian jälkeenkin yksi ryhmä pysyy olosuhteiden pakottamana ”karanteenissa”: pieniin asuntoihin ahdetut liikuntavammaiset ja liikuntarajoitteiset ihmiset. Mikä tekisi näiden syrjäytettyjen hädän näkyväksi? Missä viipyvät heidän ulkoiluttajansa? Laitoksissakin on ulkoilumahdollisuuksia, samoin vankiloissa.

Monet liikuntarajoitteiset eivät ole vuosiin käyneet juuri muualla kuin terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Ei kaupoissa, kerhoissa, kirkossa, kokouksissa, kuppiloissa, kylässä, kävelyllä eikä köröttelemässä. Internetiäkään ei ole kaikilla.

Liikuntarajoitteiset jäävät edelleen loukkoihinsa. Missä viipyy apu? Ulospääsy rollaattorilla ja kymmenen metrin matka on jo melkoinen saavutus. Liukkaalla se on mahdottomuus.

Yksi ratkaisu turvattuun ja ohjattuun liikuntaan olisi rollaattorikansan liikuntahalli. Se olisi todellinen kansanterveydellinen panostus.

Seppo Väisänen

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide