Kieltä ei pidä eikä voi kahlita, mutta sitä kannattaa kuunnella

Tietysti kieli muuttuu, niin kuin on muuttunut aina ennenkin! Emmehän puhu enää Agricolan kieltä, emme edes Aleksis Kiven, emme sitäkään, mitä parikymmentä vuotta sitten puhuttiin. Koko ajan tulee uutta ja tarpeellista sanastoa. Mutta silti tarkkakorvainen ei niele kritiikittä kaikkea – ei ainakaan ennen kuin ilmaisu on vakiintunut vuosien mittaan ja tavallaan yhteisesti hyväksytty.