Yksikään tieteenala ei ole vapaa ideologiasta - Mielipide | HS.fi

Yksikään tieteenala ei ole vapaa ideologiasta

Olennaista on, että tutkija tunnistaa itse, millaisista verkoston solmuista itsensä löytää – ja miksi.

5.4. 15:00

Pääkirjoitus (HS 3.4.) ”Professorin kirja paljastaa vasemmistoradikaalien likaiset temput” ällistytti asenteellisuudellaan. Professori Antti Hassin postuumeissa muistelmissaan käsittelemä 1970-luvun taistolaishuuma rinnastettiin ”intersektionaaliseen ideologiaan”, joka Yhdysvalloista Suomeen rantauduttuaan nyt herättää kiihkeitä tunteita Suomen yliopistoissa.

Rinnastus ontuu. Tämän ”intersektionaalisen ideologian” airuet eivät juuri muistuta taistolaisten järjestäytyneitä kaadereita eikä heillä ole tukenaan sen enempää puolueosastoja kuin Neuvostoliiton kaltaista kontrolli-instanssiakaan, jolle harhaoppiset voisi ilmiantaa mehevien sanktioiden toivossa.

Vielä pahemmin kirjoitus kuitenkin sekoitti asioita porrastaessaan tieteenaloja niiden ideologia-alttiuden mukaan. ”Tieteen ytimessä” uskotaan olevan jokin empiiristen faktojen todellisuus, joka käy sitä hämärämmäksi, mitä kauemmas siitä etäännytään. Kun päädytään ”yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille”, ideologia viimein selättää empirian.

Tieteen ytimessä ei kuitenkaan ole empiria vaan tutkija, joka sitä tulkitsee. Faktat ja mittaustulokset eivät tarkoita mitään ennen kuin tutkija on antanut niille merkityksen ja kertonut, mitä johtopäätöksiä niistä pitäisi tehdä.

Yksikään tulkinnallinen prosessi ei tapahdu ideologisessa tyhjiössä millään tieteenalalla. Se, mitä tutkija päättää tutkia, mitä menetelmiä hän käyttää ja mihin haluaa tutkimuksellaan vaikuttaa, riippuu tutkijan akateemisesta ympäristöstä, uravaiheesta, omista arvoista ja mieltymyksistä, sosiaalisista suhteista, politiikasta ja tietämisen tarpeesta. Olennaista on, että tutkija tunnistaa itse, millaisista verkoston solmuista itsensä löytää – ja miksi. Juuri tämä on sitä pelättyä intersektionaalisuutta.

Kymmeniä vuosia tutkimustyötä tehneenä teologina tiedän hyvin, miten tietoinen tutkijan täytyy olla tutkimustaan ohjaavista motiiveista ja ulkopuolelta tulevista odotuksista. Olen oppinut, ettei akateeminen ihannetila ole ideologioiden puute vaan niiden (itse)kriittinen tunnistaminen ja koetteleminen.

Muutama viikko sitten olin mukana vetämässä sukupuolen, kulttuurin ja yhteiskunnan tohtoriohjelman Queer Theology -kurssia. Siellä ei vaalittu ideologian puhtautta vaan opeteltiin katsomaan vanhoja tekstejä vinosta näkökulmasta. Näin katsomalla saattaa ideologisia rakenteita nimittäin näkyä sielläkin, missä niitä ei ole luultu olevankaan.

Martti Nissinen

Vanhan testamentin eksegetiikan professori

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide