Ruusu jäi antamatta, ja se kostautui - Mielipide | HS.fi

Ruusu jäi antamatta, ja se kostautui

Suomalaisille ei annettu viime kesänä reilua, selkeää ja kunnollista kiitosta siitä, että he olivat toimineet vastuullisesti.

8.4. 2:00

Muistaako joku viime kesältä lehti­kuvat, joissa pää­ministeri ja terveys­viran­omaiset hymyilivät leveästi ja kohottivat kuohu­viini­lasia kohti kameraa? Kuvat, joiden kyljessä olevien artikkelien otsikoissa luki: Me teimme sen! Suomi kukisti koronan! Valtava kiitos upeille suomalaisille!

Luultavasti ei muista, koska tällaisia kuvia ja otsikoita ei ollut. Voin toimittajana taata, että olisi kyllä ollut, jos tämä olisi ollut poliitikkojen ja terveys­viran­omaisten lähettämä viesti.

Riemukkaiden otsikoiden ja maireiden kuvien lisäksi tällainen viesti olisi näkynyt kollektiivisena helpotuksen huokaisuna, ilona, nauruna ja terveenä ylpeytenä. Kotimainen kulttuuritoiminta olisi päässyt elpymään niin kulttuuritoimijoiden itsensä kuin kaikkien suomalaisten iloksi.

Eittämättä viestin seurausta olisivat olleet myös puistoissa sekä mökeillä pidetyt bileet ja Alkon tyhjentyminen kuoharipulloista.

Ehkä jälkimmäisen syyn takia kyseistä viestiä ei haluttu lähettää. Sen sijaan se kerrottiin kuukausia myöhemmin, eikä asia noussut silloin enää edes otsikkotasolle asti: ”Heinäkuuhun [2020] mennessä tauti oli käytännössä tukahdutettu Suomesta. Sitten avattiin rajat”, sanoi Husin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen 25.2. HS:ssa. Saman asian totesi maaliskuun puolivälissä myös Helsingin yliopiston tautiekologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo.

Hallituksen ja terveysviranomaisten koronaviestinnän linja on viime aikoina puhuttanut. Psykologi Ville Ojanen sanoi HS:n haastattelussa, että viestinnästä on puuttunut toiveikkuus ja tavoite. Ihmisten koettelemuksia ei ole kuunneltu, vaan on menty epidemiologia ja juridiikka edellä.

”Koronaväsymys on yhdistelmä erilaisia tunteita, kuten turhautumista, kyynistymistä, kyllästymistä tai epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia, joiden seurauksena motivaatio noudattaa suosituksia laskee”, Ojanen sanoi.

Tässä kohtaa en voi olla ajattelematta filosofi Esa Saarista, joka piti viime viikolla viimeisen luentonsa Aalto-yliopiston professorina. Kun eri alojen vaikuttajilta kysyttiin ennen luentoa ilmestyneessä jutussa Saarisen vaikutuksesta, yrittäjä Saku Tuominen nosti esiin Saarisen luomia sanapareja, kuten ’ruusun ostamattomuus’.

Ruusun ostamattomuus, tai pikemminkin ruusun antamattomuus, kuvastaa terminä erinomaisesti sitä koronaväsymyksen torjumisen kannalta merkityksellistä tekoa, joka hallitukselta ja viranomaisilta jäi viime kesänä tekemättä. Suomalaisille ei annettu reilua, selkeää ja kunnollista kiitosta siitä, että he olivat toimineet vastuullisesti, välttäneet kontakteja ja olleet siten paljon tärkeämmässä roolissa epidemian tukahduttamisessa kuin mitkään rajoitukset. Kiitosruusun sijaan kouraan tulivat uudet tautiaallot ja paluu rajoitusten kuristamaan elämään.

Kirjoittaja on HS:n kaupunkitoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide