Oikeuskanslerilla on matala kynnys puuttua lakiesitysten valmisteluun - Mielipide | HS.fi

Oikeuskanslerilla on matala kynnys puuttua lakiesitysten valmisteluun

Lakien valmistelusta vastaa asianomainen ministeriö, jonka kansliapäällikkö valvoo valmistelun laatua. Oikeuskansleri valvoo valtion virkatointen lainmukaisuutta.

10.4. 2:00

Helsingin Sanomat pohti pääkirjoituksessaan (8.4.) oikeuskanslerin roolia lakiesitysten perustuslainmukaisuuden valvonnassa. Kirjoituksessa kuvattiin toistuvasti ilmeneviä lainvalmistelun ongelmia. Siinä myös etsittiin ongelmiin apua oikeuskanslerin roolin kehittämisestä.

Asiassa ollaan demokraattisen oikeusvaltion peruskysymysten äärellä. Siitä on hyvä käydä keskustelua. Kokemukseni pohjalta esitän alkajaisiksi muutaman huomion.

Lakien valmistelusta vastaa asianomainen ministeriö, jonka kansliapäällikkö valvoo valmistelun laatua. Lainvalmistelua johtaa valtioneuvosto ja päättää lakiesityksen antamisesta eduskunnalle. Eduskunnan perustuslakivaliokunta sanoo lakiesityksen perustuslainmukaisuudesta viimeisen sanan.

Oikeuskansleri valvoo valtion virkatointen lainmukaisuutta ja arvioi siten myös lakiesitysten perustuslainmukaisuutta. Tämä tapahtuu yleensä valtioneuvoston yleisistunnossa päätettävien asioiden ennakollisessa tarkastuksessa (niin sanottu listatarkastus).

Toisinaan oikeuskansleri voi olla mukana jo valmistelun varhaisemmassa vaiheessa. Tässäkin hän on valvojana eikä pykälien kirjoittajana tai hallituksen tavoitteita edistävänä avustajana. Roolijaosta kiinni pitäminen on näissä hallituksen epävirallisissa neuvotteluissa tärkeää siksi, ettei oikeuskansleri ajaudu osalliseksi päätöksentekoon, jota on velvollinen valvomaan.

Toisin kuin julkisuudessa on ajoittain esitetty, oikeuskanslerin puuttumiskynnys on matala. Jos hän havaitsee missä tahansa lakiesityksen käsittelyn vaiheessa perustuslaillisia ongelmia, hän kiinnittää niihin valmistelijoiden huomiota ja esittää oman perustellun oikeudellisen näkemyksensä.

Yleensä nämä näkemykset otetaan huomioon. Tosin on tilanteita, joissa syystä tai toisesta niille ei anneta täyttä painoa. Näitä tapauksia ilmeisesti tarkoitetaan, kun puhutaan oikeuskanslerin ”puuttumiskynnyksen” madaltamistarpeesta. Itse asiassa kyse olisi toimenpidekynnyksen laskemisesta.

Perustuslain 112. pykälässä säädetään, että jos valtioneuvoston päätöksen laillisuus antaa aihetta huomautukseen, oikeuskanslerin tulee merkitä huomautuksensa valtioneuvoston pöytäkirjaan ja ryhtyä tarvittaessa muihin toimenpiteisiin. Tosiasiallisesti tämä tarkoittaisi lakiesityksen käsittelyn päättymistä.

Tätä instituutiota ei tietojeni mukaan koskaan ole meillä käytetty lakiesitysten kohdalla. Tähän on hyvät perusteet. Olisi demokratiaperiaatteen kannalta ongelmallista, jos yksi ihminen voisi estää lakiesityksen antamisen eduskunnan käsiteltäväksi. Itse en haluasi oikeuskanslerin roolia kehitettäväksi tähän suuntaan.

Vaarojakin tehtävän – mahdollisesti poliittisenkin – merkityksen voimakkaaseen kasvuun voisi sisältyä. Helsingin Sanomat osui tässä suhteessa asian ytimeen pääkirjoituksessaan (2.4.) pohtiessaan demokratian ongelmaa, että ”hallituksen toimien laillisuuden valvonta on liikaa kiinni siitä, millainen persoona tulee valituksi oikeuskansleriksi”.

Pidän nykykäytäntöä perustaltaan terveenä. Eduskunta päättää suvereenisti, millaisia lakeja säädetään. Perustuslakivaliokunnassa tapahtuva arviointi on huomattavasti monipuolisempaa ja perusteellisempaa kuin mihin yksi ihminen parhaimmillaankaan pystyy. Kehittämistä on ennen kaikkea lainvalmisteluprosessissa.

Jaakko Jonkka

oikeustieteen tohtori, Helsinki

oikeuskansleri 2007–2017

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide