Miksi Helsingin toimialajohtajat antavat koulujen resursseista liian ruusuisen kuvan? - Mielipide | HS.fi

Miksi Helsingin toimialajohtajat antavat koulujen resursseista liian ruusuisen kuvan?

Kuvaus ei vastaa koulumme todellisuutta. Ryhmäkokoja suurennetaan entisestään ja jakotunteja leikataan nykyisestä puoleen. Oppilaat saavat entistä vähemmän yksilöllistä tukea.

12.4. 2:00

Kolme peruskoulun johtokuntien puheenjohtajaa ilmaisi mielipidekirjoituksessaan (HS 28.3.) huolensa siitä, miten kipeästi koulutusleikkaukset vaikuttavat lapsiin ja nuoriin. Asiaa kommentoivat Helsingin kaupungin perusopetusjohtaja Outi Salo (HS Kaupunki 7.4.) sekä kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen ja talous- ja suunnittelupäällikkö Tero Vuontisjärvi (HS Mielipide 8.4.).

Mielestämme Salo, Pohjolainen ja Vuontisjärvi antoivat leikkausten vaikutuksista ja koulujen resursseista liian ruusuisen kuvan. Ainakaan se ei vastaa oman koulumme todellisuutta.

Helsingin kaupungin budjetti vuonna 2020 oli puoli miljardia ylijäämäinen. Voitollisesta tuloksesta huolimatta pormestari Jan Vapaavuori (kok) on haluton perumaan koulutukseen kohdennettuja leikkauksia. Kaupunki leikkaa perusopetuksesta 11 miljoonaa euroa. Mielestämme tämä on hyvin ristiriitaista siihen nähden, kuinka tärkeänä julkisissa puheenvuoroissa koronavuoden aikana on pidetty lasten oppimista ja hyvinvointia.

Salo käytti leikkauksista termiä ”tuottavuustoimenpide”, jonka jälkeenkin oltaisiin hänen mukaansa ”hyvässä tilanteessa”. Pohjolainen ja Vuontisjärvi puolestaan väittivät, että Helsingin kouluissa on käytettävissä hyvin resursseja myös ensi lukuvuonna.

Työskentelemme lähes tuhannen oppilaan yhtenäisessä peruskoulussa 1.–6.-luokkien luokanopettajina. Haluamme tuoda näkyväksi säästötoimien todelliset vaikutukset lasten kouluarkeen, oppimiseen ja hyvinvointiin.

Kun Pohjolainen ja Vuontisjärvi puhuvat ”hyvistä resursseista”, on todellisuus meidän koulussamme nyt ja tulevana lukuvuonna tämä: Resurssipula on huutava. Vaikka luokissa opiskelee useita tehostetun ja erityisen tuen oppilaita, ryhmäkokoja suurennetaan entisestään ja jakotunteja leikataan nykyisestä puoleen. Oppilaat saavat siis entistä vähemmän yksilöllistä tukea. Resurssiopettajia ei ole koulussamme ensi lukuvuonna lainkaan.

Yleisopetuksen kaikkia luokkia varten on käytettävissä vain yksi koulunkäynninohjaaja. Oppilashuolto on ruuhkautunut, psykologin tutkimuksiin on pahimmillaan yli vuoden jono. Yhden koulupsykologin harteilla ovat kaikki koulumme liki tuhat oppilasta.

Osa oppikirjoista on vanhentuneita ja huonokuntoisia, oppimateriaalien tilaamisesta joudumme tinkimään ennennäkemättömän roimasti. Lisäksi on uhkana, että opetussuunnitelman mukainen opetus vaarantuu entistä tiukemman tuntikehyksen takia.

Nämä ovat vain esimerkkejä siitä, kuinka vakavat seuraukset leikkauksilla on koulussamme. Uskomme, että vastaava tilanne on myös monissa muissa Helsingin kouluissa. Koulukohtaisia eroja toki voi olla.

Milloin lasten tulevaisuuden yhteydessä alettiin puhua tuottavuustoimenpiteistä? Mitä luokkiin tämän jälkeen enää jää? Miksi tilannetta kaunistellaan ja kuka tästä hyötyy?

Koemme, että koulujen todellisuus ei välity toimialajohdolle. Asioista on vihdoin puhuttava tosiasiat tunnustaen. Peruskoulussa opiskelevat lapset ovat maamme kivijalka ja tulevaisuus. Ei murenneta sitä.

Riikka Alakoski

Anna-Riikka Kiesi

Jonna Lehtinen

luokanopettajia, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide