Opettajien työtehtäviä ja kuormitusta on lisätty aivan liikaa - Mielipide | HS.fi

Opettajien työtehtäviä ja kuormitusta on lisätty aivan liikaa

Kunhan opetettavien tuntien määrä ei lisäänny, opettajan työtehtäviä voidaan lisätä loputtomasti.

13.4. 2:00

Laadukkaan opetuksen ja oppimisen ytimessä ovat koulutetut ja hyvinvoivat opettajat. Vähä vähältä opettajien työtehtäviä ja kuormitusta on Suomessa kuitenkin lisätty – tuloksena voi olla viime kädessä vain pahoinvointia, joka helposti heijastuu koko kouluyhteisöön. Opettajan ammatista tulee vähemmän haluttu, ja vaihtuvuus lisääntyy.

Opettajalla ei ole määriteltyä työaikaa: palkka muodostuu tietystä määrästä opetustunteja viikossa. Kunhan opetettavien tuntien määrä ei lisäänny, opettajan työtehtäviä voidaan siis lisätä loputtomasti.

Otan esimerkiksi ylioppilaskirjoitusvalvonnat: vielä 1990-luvulla kirjoituskertoja oli yhteensä seitsemän. Keväällä 2021 niitä on ainereaalin ja koronavirusjärjestelyjen takia yhteensä yksitoista. Samaan aikaan yhä suurempi määrä opiskelijoita tarvitsee erillistilan esimerkiksi mielenterveysongelmien takia. Lisäksi on säädetty ikuinen uusimisoikeus, mikä lisää arvosanan korottajien määrää.

Toinen esimerkki on niin kutsuttu kolmiportaisen tuen käyttöönotto vuonna 2011 ja vaatimus siitä, että ryhmämuotoisesta opetuksesta riippumatta opettajan tulisi opettaa jokaista oppilasta tämän yksilöllisten taipumusten ja kykyjen mukaan. Jos esimerkiksi kaikkien oppilaiden äidinkieli ei ole suomi tai kognitiivisissa taidoissa on suuria eroja, pitäisi opettajan valmistella erilaisia tehtäviä erilaisille oppijoille kutakin oppituntia varten.

Työaikaa tähän ei ole osoitettu: opetusurakka on muuttunut vastikkeetta.

Kolmas esimerkki on arvioinnin monipuolistaminen. Pelkän numeron lisäksi jokaisen oppilaan tulisi nykyisin saada myös sanallista palautetta, joka ohjaa hänen tulevaa oppimistaan ja työskentelyään. Jos jokaiselle lukiolaiselle kirjoittaa vaikkapa vain viisi riviä hyvin pohdittua ja harkittua palautetta harjoitusesseestä, se saattaa kaksinkertaistaa tehtävän arviointiin kuluvan työajan.

Luokanopettajat ja luokanohjaajat taas on velvoitettu käymään vuosittain kehityskeskustelun oppilaan kanssa. Jos luokalla on 24 oppilasta ja kuhunkin keskusteluun ja sen valmisteluun kuluu noin 30–45 minuuttia, opettajan työaika on lisääntynyt vastikkeetta 12–18 iltatyötunnilla ilman kahvi- tai ruokatunteja.

Ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi. Opettajan viikoittain opettamien tuntien määrää tulisi pienentää kaikissa oppiaineissa, jolloin opettajalla olisi mahdollisuus selvitä lisääntyneestä urakastaan kohtuullisessa työajassa. Tämä tulee kuitenkin kalliiksi.

Toinen vaihtoehto on tunnustaa, että kaikkia näitä uudistuksia ei voida opettajan työajan ja ryhmämuotoisen opetuksen puitteissa toteuttaa. Opetussuunnitelman vaatimuksia on rajattava, ja esimerkiksi arviointikeskustelujen ajaksi opetustunteja on vähennettävä. Inkluusiota varten on oltava saatavilla valmista opetusmateriaalia – muussa tapauksessa sen laatiminen on hyvitettävä, eikä siihen voida velvoittaa. Myös opettajan pitäisi voida hengähtää työssään.

Inkeri Sutela

historian ja yhteiskuntaopin opettaja, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide