Suomen tuomioistuinten riippumattomuus ei välttämättä kestäisi epädemokraattisesti toimivaa hallitusta, arvioi korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi HS:lle viime viikolla. Selvitys on valmisteilla.
Samalla voinee selvittää, kestäisikö demokratiamme epädemokraattisesti toimivan presidentin. Syyt ovat samat kuin Kuusiniemen aloitteessa: lähinnä Puolan ja Unkarin tapahtumat sekä Yhdysvaltojen taannoinen kriisi, jossa vaalit hävinnyt Donald Trump ja hänen tukijoukkonsa pyrkivät kyseenalaistamaan vaalituloksen.
Suomessa presidentin valtaoikeuksia on vähennetty, mutta viimeiset viilaukset tehtiin kymmenisen vuotta sitten, jolloin valtapuoluevetoiset Unkarin ja Puolan kriisit sekä Trump-vetoinen Yhdysvaltojen kriisi olivat vasta edessä.
Näiden tapahtumien valossa voi pohtia, mitä tapahtuisi, jos presidentiksemme joskus valittaisiin ”Suomen Trump”.
Trump nimitti mieleisiään tuomareita korkeinta oikeutta myöten. Suomessa presidentille kuuluu vakinaisten tuomarien nimittäminen valtioneuvoston ehdotuksesta, ja taustalla on tuomarivalintalautakunta.
Kokematta on vielä tilanne, jossa ”Suomen Trump” vetäisi omintakeista linjaa vuodesta toiseen tuomarinimityksissä. Silloin meitä uhkaisi Puolan ja Unkarin tie. Näissä maissa demokratian rapautuminen alkoi Suomesta puuttuvan valtiosääntötuomioistuimen kesyttämisellä. Mutta lopulta koko oikeuslaitos alistettiin valtapuolueen tosiasialliseen valtaan.
Trump pohti mediatietojen mukaan poikkeustilan julistamista Joe Bidenin vaalivoiton ja virkaanastujaisten välissä vaalien kumoamisyrityksenä.
Suomessa sodasta ja rauhasta päättää eduskunta, mutta presidenttimme on myös Puolustusvoimien ylipäällikkö, joka nimittää upseerit.
Jos puolustusministeri ja muu valmisteleva koneisto ennakoisi presidentin kantoja, kahden kauden presidentti ehtisi muokata upseeristoa kenraaleja myöten mieleisekseen.
Presidentti päättää Puolustusvoimien ylipäällikkönä sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja paljosta muusta. Esittelijöillä on valtaa, mutta vähintäänkin suurta sekaannusta ”Suomen Trump” voisi ylipäällikkönä saada aikaan. Pieni puhelinkierros asiantuntijoille vahvistaa, että asiaa ei ole juuri pohdiskeltu sitten Antero Jyrängin (1933–2020) keskeisten kirjoitusten.
Trumpilla oli republikaanit otteessaan, ja Suomen Trump tarvitsisi tukea ainakin osalta valtapuolueita. Presidentin nimittämään oikeuskansleriin pitäisi olla vaikutusvaltaa, samoin perustuslakivaliokuntaan.
Jos vielä oikeusvaltioon uskova kulttuurimme rapautuisi, tie voisi aueta ”vahvalle johtajalle” ja epädemokraattisille pyrkimyksille.
Se on perin epätodennäköistä, mutta ei toki mahdotonta. Tämä kolumni ei ehdota valtaoikeuksien kaventamista, koska ensin pitäisi käydä vaihtoehtojenkin sudenkuopat nykytiedoin läpi vakaassa tilanteessamme. Keskustelu kannattanee silti.
Vakaaksi tilannetta luultiin myös Unkarissa ja Puolassa, joissa valtiosäännön kirjain noudatti demokraattisen oikeusvaltion periaatteita. Se ei riittänyt. Jopa Yhdysvaltain demokratia horjui, vaikka Trumpin kestikin.
Rikoslakimme kolmastoista luku varoittaa potentiaalisia ”Suomen Trumpeja”. Presidentti on tuomittava törkeästä valtiopetoksesta, jos hän oikeudettomasti yrittää kumota tai muuttaa Suomen valtiosäännön tai valtiojärjestystä. Asia käsiteltäisiin valtakunnanoikeudessa, jossa tuomarijäsenet ovat presidentin tai hänen edeltäjiensä nimittämiä.
Niinpä myös rikoslain kolmannentoista luvun toimivuus palautuu siihen, voivatko tuomioistuimemme säilyä riippumattomina, jos hallitus toimii epädemokraattisesti.
Tai jos presidentti tekisi niin.
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.
