Paikallinen sopiminen ei avaa oikotietä suurempaan työllisyyteen - Mielipide | HS.fi

Paikallinen sopiminen ei avaa oikotietä suurempaan työllisyyteen

Keskitetty tai koordinoitu malli luo työmarkkinoille luottamuksen ilmapiiriä, joka helpottaa myös paikallista sopimista yrityksissä.

16.4. 2:00 | Päivitetty 16.4. 7:10

Työehto­sopimusten mahdollistamaa paikallista sopimista hyödynnetään yrityksissä jo laajasti. Sitä halutaan lisätä, koska paikallisen sopimisen uskotaan parantavan työllisyyttä.

Osa etujärjestöistä haluaisi luopua yleissitovuudesta, jota moititaan työmarkkinoiden jäykistämisestä. Nykyiset paikallisen sopimisen lausekkeet tuottavat kilpailuetua esimerkiksi työaikajoustoilla ja kriisitilanteissa, mutta vain järjestäytyneille yrityksille.

Suomessa yleissitovuus vahvistetaan, kun alan työnantajista noin puolet on järjestäytynyt. Työ- ja elinkeinoministeriön pari vuotta sitten julkaiseman Lasse Ahtiaisen selvityksen mukaan 65 prosenttia yksityisen sektorin palkansaajista työskenteli vuonna 2017 järjestäytyneissä yrityksissä, ja yleissitovuus nosti työehtosopimusten piirissä olevien osuuden 84 prosenttiin. Julkisen sektorin työehtosopimukset kattavat kaikki palkansaajat.

Ruotsi ja Tanska ovat niin sanotun koordinoidun neuvottelun maita, joissa ei ole yleissitovuutta: työehtosopimuksia noudattavat vain järjestäytyneet työnantajat. Yhdessä sopimisen eduista viestii, että tuoreimpien saatavissa olevien lukujen mukaan Ruotsissa 89 prosenttia (vuonna 2017) ja Tanskassa 82 prosenttia (vuonna 2016) palkansaajista oli sopimusten piirissä.

OECD:n ekonomisti Andrea Garnero vertaa tuoreessa tutkimuksessaan 36 OECD-maan työmarkkinamallia tutkimalla työehdoista sopimisen tason, sopimusten joustavuuden ja palkkakoordinaation yhteyksiä työllisyyteen, työttömyyteen ja tulo­eroihin. Garnero luki keskitetyn neuvottelun maiksi Suomen ja Belgian, joissa paikallista sopimista käytettiin vähän. Koordinoidun neuvottelun maissa – Ruotsissa, Tanskassa, Itävallassa, Saksassa ja Hollannissa – keskitetyt alakohtaiset sopimukset antoivat yrityksille paikallisen sopimisen varaa.

Sekä keskitetyn että koordinoidun neuvottelun maissa työllisyysasteet olivat OECD-vertailun korkeimmat ja palkkaerot vähäisimpiä. Garneron regressioanalyysi osoittaa myös, että Suomessa ja Belgiassa keskitetty malli alensi työttömyyttä.

Keskitetyn ja koordinoidun sopimisen maissa on paljon määräaikais­työtä. Heikkoja työsuhteita kompensoidaan sosiaaliturvalla, ja ne ovat yksi mahdollinen heikon tuottavuuden syy. Pitkittyessään heikot työsuhteet lisäävät stressiä toimeentulosta ja heikentävät säällisen elämän edellytyksiä. Belgialaisessa rekisterianalyysissa vuokra- ja kausityössä olevilla miehillä jopa kuolemanriski oli kohonnut.

Heikkojen työsuhteiden ohella Suomen erityispiirteitä ovat hyvin joustava lomautusjärjestelmä ja väljähkö irti­sanomislainsäädäntö.

Paikallinen sopiminen yrityksissä soveltuu kuitenkin keskitetyn tai koordinoidun sopimisen kumppaniksi.

Pohjoismaisten mallien vaikutukset työmarkkinoihin ovat verraten myönteiset. Paikallinen sopiminen toimii, kun työpaikan osapuolten välillä vallitsee vastavuoroinen yhdessä sopimisen kulttuuri. Tällöin myös tuottavuudella, työllisyydellä ja ansioilla on edellytykset kehittyä myönteisesti.

Luottamuksen arvo tulisi ymmärtää Suomessakin. Muissa Pohjoismaissa työntekijöiden edustus on paikallisesti laajempaa ja työntekijöillä on ­useammin tulkintaetuoikeus ristiriitatilanteissa. Paikallisen sopimisen vastapainoksi pitäisi vahvistaa työntekijöiden edustajien valtuuksia.

Työmarkkinoilla olisi rakennettava luottamusta ja kehitettävä paikallista sopimista yhdessä. Alojen yhteiset sopimukset voivat ottaa huomioon makrotalouden ja verrokkimaiden kustannuskilpailukyvyn. Keskitetyt ja koordinoidut mallit ovat resilienttejä erityisesti talouskriiseissä.

Koronakriisin puhjettua Suomen työmarkkinoilla sovittiin nopeista sopeutustoimista. Palkkajoustot lisääntyisivät jatkossa laajentamalla työ­ehtosopimusten kriisilausekkeita.

Maat, joissa ei koordinoida työehtosopimusneuvotteluja, kärsivät heikommasta työllisyydestä, suuremmasta työttömyydestä ja palkkojen eriarvoisuudesta. Jos lisätään vain yritystason neuvotteluja, keskitettyjen ja koordinoitujen mallien myönteiset työllisyysvaikutukset ovat vaarassa.

Satu Ojala ja Markku Sippola

Ojala on yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa. Sippola on yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide