Rahkasammalen nosto soilta multatuotteiden valmistusaineeksi on lopetettava - Mielipide | HS.fi

Rahkasammalen nosto soilta multatuotteiden valmistusaineeksi on lopetettava

Rahkasammalten kaivu muuttaa nevan täysin: mättäiden ja rimpien vaihtelu tuhoutuu, suon kasvit ja hyönteiset menettävät elinsijansa.

18.4. 2:00

Puutarha-alan yritykset ovat alkaneet mainostaa uusia multatuotteita, joissa on mukana ”kasvusammalta”. Sen kerrotaan olevan ”nopeasti uusiutuva ympäristöystävällinen mullan valmistusaine”.

Kasvusammal viittaa rahkasammaliin. Ehkä puutarha-alan yritykset eivät halua ilmoittaa tuotenimissä mullan oikeaa sisältöä, sillä julkisuudessa on nähty rujoja kuvia soista, joilta rahkasammal on peräisin. Biolan onkin pyytänyt anteeksi rahkasammalten kaivua Kihniön Sarvinevalla. Firman mukaan siellä oli tapahtunut ”ylilyöntejä” (Aamulehti 14.11.2020).

Tilanne ei ole parantunut. Multatuotteisiin rouhitaan edelleen rahkasammalia, ja lähinnä soiden niistä osista, jotka 1960–1980-luvulla säästyivät massiivisilta ojituksilta. Eiväthän rahkasammalet kuivalla maalla viihdy.

Suomessa kasvaa 42 rahkasammallajia. Kullakin on omat elinvaatimuksensa ja tehtävänsä ekosysteemissä. Rahkasammalten kaivu muuttaa nevan täysin: Mättäiden ja rimpien vaihtelu tuhoutuu, suon kasvit ja hyönteiset menettävät elinsijansa. Hyönteisten kautta vaikutukset voivat heijastua myös lintuihin. Ilmastokin kuormittuu, sillä kun suon sammalpinta kuoritaan pois, metaania alkaa vapautua ilmakehään vailla suodatusta. Ehjässä rahkasammalistossa elää bakteereja, jotka hajottavat metaania hiilidioksidiksi ja vedeksi kasvien käyttöön.

Mallinnusten mukaan rahkasammalisto uusiutuisi 15–30 vuodessa. En luonnehtisi tahtia puutarha-alan yritysten tapaan ”nopeaksi”. Pitkäaikaisia seurantatutkimuksia ei ole. Kukaan ei tiedä, milloin kuorittu suo kykenee jälleen ylläpitämään lajikirjoa ja sitomaan hiiltä entiseen tapaan.

Rahkasammalten ja turpeen vaihettumisvyöhyke on häilyvä, ja siksi rahkasammalten mukana nousee usein myös pintaturvetta. On käsittämätöntä, että rahkasammalia saa Suomessa kaivaa pelkällä maanomistajan luvalla. Jos samoja soita haluaa kaivaa turpeennoston nimissä, on haettava ympäristölupa.

Lupakäytäntö on pikaisesti ulotettava rahkasammalen nostoon, jotta voitaisiin edes auttavasti varmistaa, ettei ojittamattomia soita ruovita auki kaikessa hiljaisuudessa.

Etelä-Suomen soiden ojitusaste on yli 75 prosenttia. Ojilta säästyneet suot eivät ole raaka-ainevarastoja vaan ekosysteemejä, jotka kannattelevat ihmisillekin välttämätöntä luonnon monimuotoisuutta ja varastoivat hiiltä.

Turpeenpoltto on Suomessa vähitellen loppumassa, ja myös kasvuturpeeseen suhtaudutaan kriittisesti.

Ymmärrän puutarha-alan yrittäjien huolen siitä, missä tuotteet kasvatetaan, jos turvetta ei saa enää käyttää. Rahkasammal ei kuitenkaan ole oikea vastaus.

Yhteiskunta on suuntaamassa kiertotalouteen. Myös kasvualustojen pitäisi tulevaisuudessa olla ekologisesti kestäviä eli perustua muuhun kuin ainutlaatuisiin soihimme – vaikkapa kompostointiin tai ruokokasveihin.

Tuotekehityksellä on kiire, ja haasteen voi nähdä myönteisenä. Tarjolla on vientimahdollisuuksiakin. Esimerkiksi Britanniassa on asetettu soidensuojelun takia tavoite, että kasvuturpeen käytöstä luovutaan.

Suovapaiden tuotteiden kysyntä kasvaa.

Anni Kytömäki

kirjailija, Hämeenkyrö

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide