Taideyliopisto kansainvälistyy, mutta miten käy suomalaisen musiikkikasvatuksen? - Mielipide | HS.fi

Taideyliopisto kansainvälistyy, mutta miten käy suomalaisen musiikkikasvatuksen?

Kansallisromantiikkaan ei taida olla paluuta. Silti toivon hartaasti, että Suomessa olisi tulevaisuudessakin myös kotimaisia huippumuusikoita.

26.4. 2:00 | Päivitetty 26.4. 7:12

Samaan aikaan kun kitaristi Aki Hauru jatkoi yhden miehen mielenilmaustaan Säätytalon liepeillä, Sibelius-Akatemiasta kantautui ensimmäisiä uutisia kevään opiskelijavalinnoista: Sibelius-Akatemiaan valittiin tänä keväänä opiskelemaan 21 puhallinsoittajaa, joista suomalaisia oli kolme.

Reaktiot olivat ristiriitaisia. Toiset iloitsivat Taideyliopiston kansainvälisestä arvostuksesta. Toiset huolestuivat suomalaisen musiikkikasvatuksen hapertumisesta.

Helsingin poliisisoittokunnan ylikapellimestari Sami Ruusuvuori luonnehtii tilannetta katastrofaaliseksi: ”Jos emme onnistu kouluttamaan suomalaisia puhallinsoittajia, on selvää, että tulevaisuudessa jossakin Raahessa tai Kiteellä asuville lapsille ei saada näiden instrumenttien opettajia. Siitä seuraa, että Sibelius-Akatemiaan ei pyri enää senkään vertaa suomalaisia kuin nykyisin. Oravanpyörä on valmis.”

Huiput nousevat aina suuresta harrastajien massasta, Ruusuvuori muistuttaa. Puhallinsoitinten harrastajia on hänen mielestään jo nyt paikoitellen liian vähän. ”Ei ole kovin motivoivaa harjoitella yksin sitä koriinheittoa, jos ei ole joukkuetta, jonka kanssa pelata.”

Rehtori Kaarlo Hildén on puolestaan hyvillään Taideyliopiston vetovoimasta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus ei hänen mukaansa edes ole Sibelius-Akatemiassa erityisen suuri. ”Maineikkaissa korkeakouluissa ulkomaisten opiskelijoiden osuus voi orkesterisoittimissa olla paljon korkeampikin.”

Viime keväänä kaikista Sibelius-Akatemiaan hyväksytyistä opiskelijoista 34 prosenttia oli ulkomaalaisia. Lukuun saattoi vaikuttaa myös koronavirus, jonka vuoksi valinnat toteutettiin etäkokeina eikä hakijoiden tarvinnut matkustaa paikan päälle.

Suomalaiset kilpailevat siis opiskelupaikoistaan tätä nykyä kansainvälisillä kentillä.

”Ei voi olla niin, että alentaisimme suomalaisten rimaa. Jos meillä ei ole mahdollisuutta kouluttaa loistavaa suomalaista osaajaa, teemme voitavamme, että se ulkomainen muusikko jää Suomeen. Suurin osa niin tekeekin: kolmen vuoden jälkeen valmistumisesta 75 prosenttia on edelleen Suomessa”, Hildén sanoo.

Sibelius-Akatemia perustettiin aikoinaan kouluttamaan soittajia muun muassa lukuisiin torvisoittokuntiin. Kansallisromantiikkaan ei taida olla paluuta. Silti toivon hartaasti, että Suomessa olisi tulevaisuudessakin myös kotimaisia huippumuusikoita – ja ennen kaikkea, että heidän ei tarvitsisi anella toimeentuloaan Säätytalon portailla.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide