Monipuolista keskustelua hävittäjien lukumäärästä on ollut vaikeaa käydä Suomessa. Erityisen hankalaa on ollut saada esiin argumentteja, joissa kyseenalaistetaan HX-hankinnan kokoluokka. Tällaiset näkemykset leimataan helposti epäisänmaallisiksi, naiiveiksi tai vastuuttomiksi.
Näyttää kuin ”oikeaa” tietoa – tietoa vaihtoehtojen mahdottomuudesta – olisi vain Puolustusvoimien tai sotateollisuuden edustajilla, tahoilla, jotka ovat joko jäävejä tai edunsaajia.
On kuitenkin syytä kysyä vakavasti, mitä suomalainen turvallisuus voisi olla tulevaisuudessa. Löydettäisiinkö 10 miljardilla eurolla jokin hävittäjiä parempi tapa edistää maailman ja suomalaisten turvallisuutta?
HX-hankkeen kokonaishinta tulee olemaan 20–30 miljardia euroa. Hyödyllisempää olisi sitoa tämän kokoluokan summia hyökkäystä todennäköisempien turvallisuusuhkien torjuntaan: olemassa olevien konfliktien ratkaisuun sekä siirtolaisvirtojen, tartuntatautien ja ilmastonmuutoksen torjumiseen.
Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen riski 2020- ja 2030-luvuilla on minimaalinen. Se on vähintään yhtä pieni nyt kuin toisen maailmansodan jälkeisin vuosikymmeninä. Riskiä ei kannata vakuuttaa liian kalliilla HX-ostolla. Turvallisuusuhkien torjuntaan Suomessa ovat riittäneet harkittu ulkopolitiikka, monenkeskinen kansanvälinen yhteistyö ja historiaa ymmärtävä diplomatia.
HX-hanke on myös vanhanaikainen ja kömpelö. Suomi, joka lähettää laitteita Marsiin, osannee kehittää muitakin teknologisia maanpuolustusratkaisuja kuin perinteisiä ihmisohjattavia ja epäekologisia rynnäkköhävittäjiä. Ne ovat myös nopeasti vanhenevaa ja kallista teknologiaa. Kasvualustaa ja vientimarkkinoita uudenlaiselle ajattelulle olisi olemassa.
Useiden asiantuntija-arvioiden mukaan ilmasodankäynti tapahtuu tulevaisuudessa lähinnä miehittämättömillä laitteilla. Erilaisia droneja on jo käytetty menestyksellä esimerkiksi Syyrian sodassa. HX-hanke voi osoittautua nopeasti vanhanaikaiseksi. Teknologian ja sodankäynnin muuttuessa pienen maan sijoitus vain yhteen aselajiin voi olla mittava virhearvio. Näistä kysymyksistä olisi pitänyt keskustella avoimesti jo HX-hanketta valmisteltaessa.
Kun puhutaan asehankintojen hinnasta ja sotilaallisesta maanpuolustuksesta, kyse on arvoista, jotka voivat olla epärationaalisia. HX-hanke on velalle rahoitettava hanke. Usein juuri ne tahot, jotka arvoissaan vaativat hävittäjiä, paheksuvat julkisen velanoton määrää: pieni elvytysvelka esimerkiksi sosiaaliseen turvallisuutteen on pahasta, mutta valtava asevelka ei huoleta. Toisen maailmansodan jälkeisestä demokraattisesta Euroopasta löytyy myös sellaisia arvoja, joissa edistävät kestävää turvallisuutta ja samalla parhaiden länsimaisten arvojen menestystä globaalisti.
Rauhan säilyttäminen ja sen puolustaminen Euroopassa ei riitä. Varat globaaliin kestävään turvallisuuteen voitaisiin ottaa valtioiden asebudjeteista. EU voisi ryhtyä vetämään uutta globaalia prosenttiliikettä, jossa sotilasmenoja leikataan yhteen prosenttiin kansantuotteesta, ja rahaa sotateollisuudesta siirretään tehokkaampaan turvallisuuteen.
EU ja Suomi sen jäsenmaana voivat ylpeinä vahvistaa sitä kuusikymmenvuotista traditiotaan, joka on toiminut maanosan rauhan takeena. Näin rakennetaan turvallisuuspolitiikkaa, jossa yhteistyö ja diplomatian keinot takaavat kestävän kehityksen ja rauhantilan.
Tosiasioiden tunnustaminen on myös hävittäjähankintojen olennainen kysymys.
Jussi Pakkasvirta
alue- ja kulttuurintutkimuksen professori, Helsingin yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.