Kaikenkarvaiset ystävämme tappavat meitä yhä tehokkaammin - Mielipide | HS.fi

Kaikenkarvaiset ystävämme tappavat meitä yhä tehokkaammin

Mitä ahtaammissa oloissa eläimiä pidämme, sitä todennäköisemmin seuraava pandemia käynnistyy.

9.5. 2:00 | Päivitetty 9.5. 6:22

Miten selviydymme koronaviruksen aiheuttaman pandemian jälkeen? Avain voi löytyä suhtautumisesta eläimiin.

Professori Jared Diamond yksinkertaistaa Tykit, taudit ja teräs -klassikossaan tautien alkuperiä seuraavasti: tuhkarokon, isorokon ja tuberkuloosin saimme nautakarjalta, influenssat sioilta ja ankoilta, hinkuyskän sioilta ja koirilta ja niin edelleen. Tätä hän kutsui ”karjan tappavaksi lahjaksi”.

The New York Times luetteli taannoin zoonooseja eli ihmisiin siirtyneitä tartuntatauteja lisää: hiv levisi simpansseista, ebola lepakoista.

Eläimistä saatuihin vanhoihin koronaviruksiin ihmiskunta lopulta tottui ja niiden aiheuttamat sairaudet olivat pitkään lievähköjä. Mutta parissa vuosikymmenessä tilanne muuttui.

Sars-koronavirus siirtyi lepakoista ehkä sivettieläinten kautta 2000-luvun alussa ja tappoi kymmenyksen sairastuneista. Vielä tappavampi mers-koronavirus lähti liikkeelle noin vuonna 2012, ilmeisesti kamelien kautta.

Nämä tartuntaketjut tukahdutettiin. Mutta loppuvuodesta 2019 ihmiskuntaan siirtyi uudenlainen koronavirus, joka tarttuu yhä salakavalammin jopa oireettomista taudinkantajista.

Tulokset tiedämme: pandemia, sulkutoimet ja jo yli 3,2 miljoonaa kuolemaa.

Kohta ehkä helpottaa, mutta koska iskee seuraava pandemia? Maaliskuisessa Emerging Disease, Wildlife Trade and Consumption -webinaarissa asiantuntijat totesivat, että uusien pandemiauhkien ennaltaehkäisyä ei ole tehty riittävästi.

Koronavirukset mutatoituvat yhä, mutta rokotteista on ehkä ratkaiseva apu. Valitettavasti on myös muita mikrobeja, jotka voivat siirtyä entistä tuhoisammin eläimistä ihmisiin.

Mitä tehdä? Villieläintorit tulisi kieltää. Sademetsien ympärille on ehdotettu suojavyöhykkeitä. Monien lepakkolajien reviirejä kannattanee välttää.

Tietokirjailija Risto Isomäen Mitä koronapandemian jälkeen -kirja (Into) muistuttaa myös, että virusmutaatioiden ja zoonoosien mahdollisuudet kasvavat sitä enemmän, mitä ahtaammissa oloissa kanat, siat, naudat ja turkiseläimet kasvatetaan ja teurastetaan.

Karman laki? Eläimiä ei valitettavasti kohdella tehotuotannossa kuten jälleen Ylellä nähtävässä Kaikenkarvaiset ystäväni -televisiosarjassa. Ja mitä huonommin eläimiä kohdellaan, sitä varmemmin kaikenkarvaiset ja -höyheniset ystävämme ovat tahtomattaan virusmutaatioiden ja uusien pandemioiden välikappaleita.

Pieni Suomi ei kuulu tässä suurimpiin syntisiin, mutta pandemian uhka on aina globaali. Emme ole tässäkään asiassa turvassa, elleivät kaikki ole turvassa.

Kulttuurisesti vertauskuvaksi nousee Faust-myytti, jossa vääryydellä saatavan edun (tässä tapauksessa edullisten lihatuotteiden) toivossa paholaisen kanssa sopimuksen tekevä on lopulta paholaisen oma.

Vai elämmekö yhä Goethen omaperäisen Faust II -jatko-osan hengessä? Goethe muutti sääntöjä: edistysusko pelastaa, vaikka tekisimme matkan varrella diilin itsensä pirulaisen kanssa. ”Hämärä kiihko” ei estä ahkeraa Faustia pääsemästä lopulta valoon.

”Ken etsii, pyrkii ainiaan, se päästää meill’ on valta”, enkelit selittävät. Tai selittelevät.

Viime viikolla HS kertoi, että tutkijat haluavat kehittää ”viruksenkestävän sian”. Muuntogeenien avulla voitaisiin ehkä estää muitakin taudinaiheuttajia leviämästä eläimistä ihmisiin. Eläimet muunnettaisiin geenitasollakin ihmistarpeisiin.

Uskommeko siis siihen, että eläinten tehotuotantoa voidaan nykytavalla jatkaa ja tiede pelastaa meidät synneistämme?

Vai onko nyt aika kantaa voimakkaammin vastuuta myös muiden eläinlajien hyvinvoinnista ja lajinmukaisen käyttäytymisen toteutumisesta?

Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide