Lopuksi oli suo, traktori ja 70 miljoonan euron valtiontuki - Mielipide | HS.fi

Lopuksi oli suo, traktori ja 70 miljoonan euron valtiontuki

Moni taiteilija on menettänyt koronavirusepidemian takia työnsä ja toimeentulonsa. Nyt ministeri, jonka pitäisi edustaa tiedettä ja kulttuuria, näyttikin olevan kiinnostunut lähinnä turpeesta.

13.5. 2:00 | Päivitetty 13.5. 8:11

Turve­tuotannolle kevään kehys­riihessä myönnetty 70 miljoonan euron tuki­paketti oli kummallinen päätös.

Ilmaston­muutoksen hillitsemiseksi luotu päästö­kauppa­systeemi on toiminut juuri niin kuin sen oli tarkoituskin toimia eli tehnyt fossiili­päästöjä ilmakehään tupruttavasta turpeesta kannattamatonta.

Valtiolla olisi ollut tilaisuus todeta, että pulinat pois, markkinat ovat puhuneet. Turpeen tuottajia pitää auttaa selviämään pahimman yli ja löytämään uutta työtä. Siis samalla tavalla kuin silloin, kun paperitehdas suljetaan. Sen sijaan hallitus päätti rahoittaa saastuttamisen jatkamista.

Samassa yhteydessä vielä sovittiin, että ilmastopäästöt pitää korvata muualta. Tilaisuus siihen tulee, kun syksyllä päätetään liikenteen päästövähennyksistä, jotka on luvattu hyvittää syrjäseudun vähävaraisille.

Ettei tässä olisi nyt käynyt niin, että turvealalle annettiin rahaa saastumisen jatkamiseen, ja seuraavaksi autoilijoille annetaan rahaa saastuttamisen vähentämiseen?

Turvetuesta tuli identiteettipolitiikkaa, kun sitä keksittiin verrata taiteilijoiden tukiin. Jos kehysriihessä sovitut rahat jaettaisiin tasan noin kolmelletuhannelle turpeesta leipänsä saavalle suomalaiselle, jokainen saisi kymmeniä­tuhansia euroja. Sellaisista rahoista koronavirusepidemian vuoksi elantonsa menettäneet taiteilijat eivät voi edes haaveilla.

Tutkijatkin saatiin barrikadeille, kun tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk) kiirehti korkeakoulujen ja tiedelaitosten seminaariin kertomaan tieteelle tulossa olevista 35 miljoonan euron leikkauksista.

Marko Junkkari arveli (HS 9.5.), että Saarikko provosoi ihan tahallaan. Kyse oli keskustan brändityöstä.

Jos tarkoitus oli tosiaan provosoida kulttuuriväkeä, se onnistui. Taiteilijat ovat turhaan odottaneet valtiovallan huomiota. Nyt ministeri, jon­ka pitäisi edustaa tiedettä ja kulttuuria, näyttikin olevan kiinnostunut lä­hinnä turpeesta.

Kulttuuriväen malja läikähti yli. Ensin täyttyi some kitkeristä turve­vitseistä, sitten alkoivat protestit kulttuurileikkauksia vastaan. Meteli olisi luultavasti alkanut jo paljon aiemmin, jos vallassa olisi oikeistohallitus eivätkä kulttuurin ystäviksi lasketut vihreät ja vasemmisto.

Jos Saarikko tiesi, mitä teki, miksi hän niin teki? Eikö keskusta välitä, mitä taiteilijat ja tutkijat ajattelevat?

Ehkä siksi, että nykypolitiikassa ei saa huomiota, ellei kukaan suutu. Kannatuskriisissään kipuilevat keskustalaiset ovat tainneet hylätä haaveensa rynnistyksestä kaupunkeihin. Puolueen on pakko yrittää pitää kiinni edes peruskannattajistaan.

Samalla keskusta haastoi perussuomalaiset. Perussuomalaiset on paisunut pyrkimällä esiintymään vihaisten äänitorvena niin maalla kuin kaupungeissakin. Kun identiteettikuilu on Helsingin ja Pohjanmaan välissä, keskusta näyttää puolustavan omiaan.

Identiteettipolitiikassa rakennetaan kaksi leiriä, joista valita. Mitä kärjistetympi vastakkainasettelu, sitä parempi. Usein tunteet vielä ohjataan ihan väärään paikkaan.

Esimerkiksi kulttuurialan vaikeuksista voi syyttää koronavirusepide­miaa, hallitusta tai vaikka Saarikkoa, mutta ei se turpeentuottajien syytä ole. Siksi yrittäjät ovat varmasti hämmästelleet äkillistä epäsuosiotaan. Se voi heistä näyttää etelän ihmisten pahantahtoisuudelta.

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kirjoitti Twitterissä 7.5. näin: ­”Trumpin valinnan jälkeen puhuttiin paljon siitä, miten koulutetut kaupunkilaiset suhtautuvat ylimielisesti ja irvaillen taantuvilla alueilla asuvien ihmisten huoliin elinkeinostaan ja toimeen­tulostaan. Tämä tulee mieleen, kun katsoo ilkkumista turpeesta. Puhe­tavoilla on väliä.”

Ennen kuin tempautuu mukaan somekuohuun, kannattaa pysähtyä miettimään, kenelle nauraa – ja kuka onkaan se, joka viimeksi nauraa.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimituksen esimies.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide