Eräs kansanedustaja iloitsi taannoin Twitterissä, että Helsingin Sanomat on ottanut kantaa demokratian puolesta sijoittamalla Aasian-kirjeenvaihtajansa – minut – Kiinan sijasta Taiwaniin. Kiina on kommunistipuolueen yksinvaltaisesti johtama autoritaarinen maa, Taiwan oikea demokratia.
Todellisuudessa Taiwanissa olooni ei liity mitään kannanottoa. Olen Taiwanissa, koska en ole saanut vielä viisumia Kiinaan. HS:n toimisto Pekingissä odottelee edelleen uutta kirjeenvaihtajaansa saapuvaksi. Minun piti olla siellä jo syyskuussa, joten olen lakannut pidättämästä hengitystä papereita odotellessani.
Kymmenet toimittajat ympäri maailman ovat samassa tilanteessa, koska Kiina ei ole juuri huolinut uusia ulkomaisia toimittajia maahan sitten pandemian alun. Toisaalta Kiinassa olevat ulkomaiset toimittajat eivät ole paljon uskaltaneet matkustaa ulkomaille pelätessään paluun estyvän.
Pandemia vaikuttaa tekosyyltä, sillä liike-elämässä toimivia ihmisiä Kiinaan on päästetty. Kiina ei vain pidä meistä ulkomaisista toimittajista, sillä kerromme rehellisesti epäkohdista ja ihmisoikeusloukkauksista.
Paljastusjuttuihin ärsyyntynyt Kiina on myös eri tavoin pakottanut toimittajia poistumaan maasta. Osa on karkotettu, osan viisumeita ei ole uusittu, jotkut ovat paenneet vangitsemisuhan vuoksi. Tapauksia on ollut viime ja tänä vuonna ainakin yli 20.
Samalla Kiina on sahannut itseään nilkkaan. Sangen iso osa meistä viisumien odottelijoista ja Kiinasta pois potkituista on kerääntynyt Taiwaniin. Taipeista on tullut yhtäkkiä merkittävä kansainvälinen toimittajakeskus.
Taiwan on käytännössä itsenäinen, mutta Kiina pitää sitä kapinoivana maakuntanaan. Nyt Taiwan saa paljon julkisuutta ja näkyvyyttä ympäri maailman, mikä tuskin on Kiinalle mieleen. Kiina kärsii toisellakin tapaa: Kiinan arjesta kertovia kivan pehmeitä juttuja ilmestyy yhä vähemmän, sillä niihin vaaditaan läsnäoloa.
Taiwanissa ulkomaisen toimittajan on helppo tehdä töitä. Täällä viranomaiset eivät seuraa, urki tai uhkaile, eivätkä haastateltavat pelkää kertoa mielipiteitään.
Silti me pakkotilanteen vuoksi Taiwanissa olevat toimittajat kaipaamme Kiinaan. Kiina on maailmassa merkittävä tekijä, ja siellä meidän pitäisi siis olla.
Kun tapaamme Taipein baarissa, haaveilemme kiiltävin silmin vielä joskus pääsevämme Pekingiin. Olemme melkoisen masokistinen jengi.
Kirjoittaja on HS:n Aasian-kirjeenvaihtaja.