Lukion alussa en ollut kiinnostunut matematiikasta. Epäilin, pärjäisinkö siinä. Otin silti pitkän matematiikan, koska en tiennyt, minne haluaisin seuraavaksi. Ajattelin pitää kaikki ovet auki.
Näin lukiolaiset ovat toimineet vähintään 40 vuotta. Viime viikolla Yle julkaisi jälleen juttuja, joissa paheksuttiin matematiikan painotusta yliopistojen todistusvalinnoissa ja sitä, että pitkää matematiikkaa puurtavat nyt entistä useammat.
Yliopistojen kannalta painotus on järkevä, sillä menestys pitkässä matematiikassa ennustaa menestymistä korkeakouluopinnoissa. Lisäksi matematiikalla on yhä enemmän käyttöä kaikissa tieteissä – jopa humanistisissa. Tekniikassakin matematiikan merkitys on entisestään korostunut, sillä kaikki digitaalinen on matematiikkaa.
Pitkä matematiikka on nuorille aivoille myös kurinalaisen ajattelun koirakoulu ja ongelmanratkaisun agilityrata. Ylen haastatteleman opetusministeri Jussi Saramon (vas) mukaan on kuitenkin ”epäedullista”, jos nuoret joutuvat opiskelemaan aineita, joihin heillä ei ole paloa. Olisi parempi suuntautua sellaiseen, mihin on intoa ja lahjoja.
Miten peruskoulun päättävä 16-vuotias tietää, mihin hänellä syttyy palo ja into? Minä en tiennyt. Matematiikasta tuli lukioajan haastavin ja antoisin aine.
Pitkän matematiikan korostamisesta kuulemma seuraa, että kielten opiskelu vähenee, mutta ei matematiikka estänyt toisen kotimaisen ja kahden vieraan kielen opiskelua minulta eikä lapsiltanikaan.
Nuoruuden suurimpia stressin aiheita ei yleensä ole sanojen pänttääminen ja laskujen laskeminen vaan kaikenlainen murehtiminen. Liika valitseminen liian varhain ei vähennä paineita vaan lisää niitä. Parempi olisi, että aikuiset tekisivät velvollisuutensa ja panisivat nuoret oppimaan sitä, mikä on tärkeintä: lyhyttä tai pitkää matikkaa, äidinkieltä ja vähintään kahta muuta kieltä sekä yleissivistykselle olennaisia fysiikkaa, biologiaa, historiaa, filosofiaa ja yhteiskuntaoppia. Teorian vastapainoksi kaikille jokin taito- tai taideaine – ja liikuntaa joka päivä.
Kaikkein eniten nuorten stressi saattaisi lientyä, jos vanhemmat lakkaisivat hätäilemästä lastensa menestyksestä. Sössin matematiikan kirjoituksissa, enkä saanut laudaturia. Itkin sitä suoraa huutoa kaksi tuntia. Voivotteliko äiti kanssani. Ei, pyöritteli päätään turhalle kunnianhimolle.
Ilman pitkää matematiikkaa ja laudatureitakin sopiva paikka löytyy. Jos yksi ovi ei aukene, aukeaa toinen. Elämää ei kannata suunnitella viivoittimella, sillä parhaat asiat löytyvät usein muualta kuin luuli.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.