Pormestarimalli nostaa henkilön kuntavaalien keskipisteeksi - Mielipide | HS.fi

Pormestarimalli nostaa henkilön kuntavaalien keskipisteeksi

Vaalien henkilöitymistä pidetään usein kielteisenä asiana, mutta se voi myös herättää kiinnostusta ja houkutella äänestämään.

26.5. 2:00

Useissa kunnissa kuntavaalien yhteydessä valitaan myös pormestarit. Niissä kunnissa, joissa pormestarimalli on käytössä, puoluetta äänestäessään äänestäjä kannattaa myös kyseisen puolueen asettamaa ehdokasta pormestarin asemaan. Pormestarimalli näyttääkin vahvasti henkilöivän kuntavaaleja.

Politiikan henkilöitymisellä tarkoitetaan, että poliitikot henkilöinä korostuvat asioiden ja puolueiden kustannuksella. Tämä voi ilmetä monin tavoin. Esimerkiksi jos äänestys­päätökseen vaikuttaa puolueen kärki­poliitikon persoona enemmän kuin puolue, kyse on henkilöitymisestä. Kun media kertoo politiikasta henkilöiden kautta, sekin on henkilöitymistä. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok) nosti henkilöitymiseksi sen, että pormestarin ajamat asiat katsotaan usein poliittisesti leimautuneiksi.

Politiikan henkilöitymisestä alettiin puhua erityisesti 1990-luvulla. Sen havaittiin olevan kaikkia demokratioita koskeva ilmiö. Henkilöitymisen käsite pitää sisällään ajatuksen, että henkilön merkitys koko ajan pikkuhiljaa korostuisi puolueiden kustannuksella. Tätä ei ole kuitenkaan pystytty tutkimuksissa selvästi todistamaan.

Kansainvälisesti henkilöitymistä on tutkittu paljon. On havaittu, että yleisesti henkilöiden merkitys politiikassa on kasvussa, mutta tässä on suuria eroja maiden välillä. Henkilöityminen ei myöskään yksiselitteisesti lisäänny, vaan vaaleista toiseen voi olla suurtakin vaihtelua. Selvimmät tulokset on saatu siitä, että eri puolilla maailmaa media kertoo politiikasta yhä useammin henkilöiden, heidän henkilökohtaisten piirteidensä ja yksityiselämänsä kautta.

Henkilöitymistä suomalaisessa mediassa pitkällä aikavälillä tarkasteleva tutkimus kuitenkin puuttuu.

Henkilöitymisen syyt ovat moninaisia. Usein taustalla nähdään laajempia yhteiskunnallisia muutoksia, kuten yksilön korostuminen, puolueiden samankaltaistuminen ja median kilpailu. Televisiolla ajatellaan olevan henkilöitymisessä suuri rooli, sillä televisio korostaa ruudussa puhuvaa henkilöä ja välineellä on keskeinen asema poliittisessa viestinnässä.

Sosiaalisen median on pelätty yhä lisäävän henkilöitymistä. Tutkimus­ryhmäni tuoreiden tulosten perusteella politiikan toimijoiden somekampanjointi näyttäisi kuitenkin olevan varsin asiakeskeistä.

Yhtenä syynä henkilöitymiseen on nähty myös poliittisen järjestelmän muutokset. Pormestarimalli onkin järjestelmätason muutos, joka henkilöi kuntapolitiikkaa. Kuntien välillä on tässä kuitenkin eroja. Helsingissä henkilöityminen näyttää olevan voimakkainta. Syynä tähän on ainakin se, että pormestariehdokkaina on useita valtakunnan­politiikasta tuttuja päättäjiä.

Näin kuntavaalien alla pormestarimallin henkilöivä vaikutus on ilmiselvä. Ainakin suurimmissa kaupungeissa toistaiseksi isoimpia kuntavaaleihin liittyviä uutisia ovat olleet puolueiden pormestariehdokkaiden valinnat. Helsingin kokoomuksen ehdokkaan valinnasta tuli jopa valtakunnallinen uutinen. Vaaliasetelmia kuvataan myös toistuvasti siitä näkökulmasta, kenestä tulee seuraava pormestari. Äänestäjä on usein paremmin perillä kärkiehdokkaista kuin puolueiden kannoista kunnan kehittämiseen.

Henkilöitymistä pidetään usein kielteisenä kehityssuuntana. Henkilöiden korostumisen katsotaan jättävän asiakysymykset ja puolueiden erot varjoon. Sitä pidetään jopa haitallisena demokratialle, kun vaali­kampanjassa huomio keskittyy ehdokkaisiin eikä poliittisiin kysymyksiin.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu mielenkiintoista kahtiajakoa kansalaisten suhtautumisessa henkilöitymiseen. Näyttää siltä, että politiikasta kiinnostuneet ja politiikkaa seuraavat äänestäjät suhtautuvat henkilöitymiseen kielteisesti. Sen sijaan ne, joita politiikka ei juurikaan kiinnosta, saattavat nähdä henkilöiden korostumisen hyvänä politiikan kehityksenä. Heidän näkökulmastaan henkilökysymykset voivat sytyttää kipinän seurata politiikkaa, mikä näkyy parhaassa tapauksessa vaaliuurnilla.

Pekka Isotalus

Kirjoittaja on viestinnän professori Tampereen yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide